396
geologian aputiede, ja jo 19:nnen vuosisadan keskivaiheilla oli se kehittynyt niin pitkälle että oltiin selvillä maan ja sen asukkaiden historian pääjaksoista. Ohut maanpallon kuori oli nyt varmasti havaittu hehkuvansulan kiertotahden pinnalle kerrostuneeksi ohueksi kuoreksi, kiertotähden, jonka vitkaisa jäähtyminen ja kokoonkutistuminen jatkuu keskeytymättä yhä edelleen. Jähmettyvän kuoren ryppyileminen, "hehkuvansulan maansisustan vaikutus jäähtyneeseen pintakerrokseen", ja ennenkaikkea veden keskeytymätön geologinen vaikutus ovat niina luonnollisina syinä, jotka joka päivä tekevät mahtavata työtaan maankuoren ja sen vuorien vitkalliseksi muodostelemiseksi.
Kolmesta kerrassaan tärkeästä yleismerkityksellisestä tuloksesta on meidän kiittäminen uusaikaisen geologian loistavaa edistymistä. Ensinnäkin sulettiin sen kautta maanpallon historiasta kaikki ihmeiden mahdollisuus, kaikkien yliluonnollisten, vuorien kehittymiseen ja mantereiden muodostumiseen vaikuttavien syiden mahdollisuus. Toiseksi laajeni meidän käsitteemme niiden tavattomien ajanjaksojen pituudesta, jotka ovat kuluneet maankuoren muodostumiseen, hämmästyttävässä määrässä. Me tiedämme nyt, että paleozooisten, mesozooisten ja kenozooisten muodostumien tavattomien vuorijoukkojen kehittymiseen ei ole kulunut vain vuosituhansia, vaan monia vuosimiljoonia. Kolmanneksi tiedämme me nyt, että kaikki lukuisat, näihin muodostumiin sisaltyvät kivettymät eivät ole ihmeellistä "luonnonleikkiä" kuten, uskottiin vielä 150 vuotta sitten, vaan sellaisten elimistöjen kivettyneita jäännöksiä, jotka ovat todella eläneet maanpallon historian aikaisemmilla kausilla ja jotka