Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

395

teki mahdottomaksi kaiken enemmän edistymisen todellisen tiedon saavuttamisessa ja huolehti siitä, että mooseslaiset luomistarut säilyttivät arvonsa aina 18:nnen vuosisadan keskivaiheille asti. Oikeaoppisten jumaluusoppineiden piirissä on niillä arvonsa vielä nykyäänkin. Vasta 18:nnen vuosisadan toisella puoliskolla alkoivat niistä riippumatta maankuoren rakenteen tieteelliset tutkimukset, ja tehtiin niiden nojalla johtopäätöksiä sen syntyyn nähden. Maankuoriopin perustaja, freibergiläinen Werner, selitti kaikki kiviaineet syntyneiksi veden vaikutuksesta, sensijaan että Voigt ja Hutton (1788) aivan oikein tajusivat, että vain kerrostuneet, kivettymiä sisältävät vuorilajit ovat sitä tietä syntyneet, mutta että tuliperäiset vuorijoukot sitävastoin ovat syntyneet hehkuvansulien ainejoukkojen jähmettymisen kautta. Ankara taistelu, joka syntyi neptunilaisen (vesiperäistä syntyä opettavan) ja plutonilaisen (tuliperäistä syntyä opettavan) koulun välillä, kesti vielä kautta 19:nnen vuosisadan kolmen ensimäisen vuosikymmenen; se tuli ratkaistuksi vasta sitte, kun Karl Hoff (1822) oli esittänyt aktualismin periaatteen (jonka mukaan maankuoren muodostumisessa ovat olleet vaikuttamassa samat voimat, jotka vielä nykyäänkin maankuorta muodostavat) ja Charles Lyell mitä menestyksellisimmin oli sovelluttanut sitä maan koko luonnollisen kehityksen historiaan. Hänen teoksensa "Geologian perusteet" (1830) kautta voitti kerrassaan tärkeä maankuorenmuodostumisen jatkeellisuuden oppi lopullisesti Cuvierin esittämän luonnonmullistusopin. Muinaiseliötutkimuksesta, jonka Cuvier oli perustanut kivettyneitä luita koskevalla teoksellaan (1812), tuli nyt pian tärkein


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003