Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

397

vähitellen tapahtuneen muuttumisen kautta olivat syntyneet aikaisemmin eläneistä esi-isistä.

llI. Fysiikan ja kemian edistys. Lukemattomat tärkeät keksinnöt, joita näiden perustavien tieteiden alalla on tehty 19:nnellä vuosisadalla, ovat niin yleisesti tunnettuja ja niiden käytännöllinen sovelluttaminen kaikille inhimillisen sivistyselämän aloille on niin selvänä kunkin nähtävissä, että meidän ei tarvitse tässä muistuttaa mieliin erikoisseikkoja. Ennen kaikkea on höyryvoiman ja sähkön käyttäminen lyönyt 19:nteen vuosisataan luonteenomaisen ”koneitten leiman". Mutta yhtä arvokkaita ovat epäelimellisen ja elimellisen kemian alalla tehdyt tavattomat edistysaskeleet. Kaikki meidän uusaikaisen sivistyksemme alat, lääketiede ja teknologia, teollisuus ja maanviljelys, vuorityö ja metsänhoito, maa- ja vesi- liikenne, ovat, kuten tunnettua, 19:nnen vuosisadan - ja varsinkin sen toisen puoliskon -kuluessa tämän vuoksi edistyneet niin tavattomasti, että meidän 18:nnella vuosisadalla eläneet esi-isämme tuntisivat nykyisessä maailmassa itsensä aivan vieraiksi. Mutta arvokkaampaa ja syvämerkityksellisempää on vielä se tavaton tieteisopillinen meidän luonnontuntemuksemme laajeneminen, josta meidän on kiittäminen substanssilain selvillesaamista. Sitte kun Lavoisiel (1789) oli esittänyt aineen säilymisen lain ja Dalton (1808) sen avulla uudestaan perustanut atomiopin, oli uusaikaiselle kemialle ura avattu, jota pitkin se nopeata voittokulkua kulkien saavutti ennen aavistamattoman merkityksen. Sama I{oskee fysiikkaa tarmon säilymisen lakiin nähden. Robert Mayerin (1842) ja Hermann Helmholtzin (1847) toimit." tama tämän lain keksiminen merkitsi tälle tieteelle uutta mitä hedelmällisimmän kehityksen kautta; sillä nyt vasta


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003