Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

387

kulma ("ekliptikan kaltevuus "); sitävastoin ei Kristuksella itsellään ("jumalan pojalla"!) tiettävästi ollut mitään tähtitieteellisiä tietoja; hän päinvastoin arvosteli taivasta ja maata, luontoa ja ihmistä mitä ahtaimmalta maakeskiseltä ja ihmiskeskiseltä kannalta. Suurimpana tähtitieteen edistysaskeleena pidetään yleensä, syystä kyllä, Kopernikuksen esittämää aurinkokeskistä maailmanjärjestelmää, Kopernikuksen, jonka suurenmoinen teos "Taivaankappalten kiertokulusta" (1543) sai ajattelevien ihmisten päissä aikaan mitä suurimman vallankumouksen. Samalla kun se kumosi vallitsevan maakeskisen (Ptolemeuksen) maailmanjärjestelmän, riisti se maaperän vallitsevalta kristilliseltä maailmankatsomukselta, joka piti maata maailman keskipisteenä ja ihmistä maan jumalankaltaisena hallitsijana. Oli senvuoksi vain johdonmukaista, että kristillinen papisto, Rooman paavi sen etunenässä, mitä ankarimmin vastusti Kopernikuksen uutta oppia. Siitä huolimatta pääsi tämä oppi pian täydellisesti voitolle, sittenkun Kepler ja Galilei olivat sille perustaneet todellisen" taivaan liikeopin" ja Newton painovoimaopillaan antanut sille horjumattoman suuretieteellisen perustan ( 1686).

Uusi valtava ja koko maailmankaikkeutta koskeva edistysaskel oli kehitysajatuksen sovelluttaminen tähtitieteeseen; tämän työn suoritti vuonna 1755 nuorekas Kant, joka rohkeapiirteisessä "Yleisessä taivaan luonnonhistoriassaan ja teoriassaan" ei vain ryhtynyt tutkimaan koko maailmankaikkeuden "rakennetta", vaan myöskin sen "koneenomaista alkuperää Newtonin periaatteiden mukaan". Suuremmoisessa teoksessaan "Maailman järjestelmä" Laplace, joka Kantista riippumatta oli tullut samallaisiin käsityksiin maailmanrakenteesta, sitte v.


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003