386
sen aloja, joiden olemassaolosta ihmisen sata vuotta sitte ei ollut aavistustakaan. Mutta ennen kaikkea on se asettanut eteemme monistisen maailmantieteen kehittämisen ylevän päämäärän ja osottanut meille ainoan tien, jota käyden voimme pyrkiä tuota päämäärää saavuttamaan, tosiasiain täsmällisen kokemusperäisen tutkimisen ja niiden syiden arvostelevan, kehitykseen perustuvan tietämisen tien. Suuri koneenomaisen syynperäisyyden laki, jonka toinen "kouraantuntuvampi" ilmaisumuoto vaan meidän maailmantieteellinen peruslakimme, substanssilaki, on, vallitsee nyt maailmankaikkeutta samoinkuin ihmishenkeäkin; siitä on tullut varma, häilymätön johtotähti, jonka kirkas valo osottaa meille tien lukemattomien yksityisten ilmiöiden hämärästä sokkelorakennuksesta niiden selvään syy-yhteydelliseen käsittämiseen. Tullaksemme vakuutetuiksi siitä, tahdomme luoda lyhyen katsauksen siihen hämmästyttävään edistykseen, mikä tänä muistettavana ajanjaksona on tapahtunut luonnontieteen pääaloilla.
Tähtitieteen edistys. Tähtitiede on vanhin, ihmistiede nuorin luonnontieteistä. Itsestään ja omasta olemuksestaan pääsi ihminen selvyyteen vasta 19:nnen vuosisadan toisella puoliskolla, kun sensijaan hänellä tähtitaivaan, kiertotähtienliikkeiden j. n. e. tuntemuksessa oli paljon tietoja jo 5,000 vuotta sitten. Vanhat kiinalaiset, intialaiset, egyptiläiset ja kaldealaiset tunsivat kaukaisilla itämailla jo silloin tähtitiedettä enemmän kuin länsimaiden "sivistyneet" kristityt neljätuhatta vuotta myöhemmin. Jo v. 2697 ennen Kr. laskettiin Kiinassa tähtitieteellisesti auringonpimennyksen tuleminen, ja 1100 vuotta ennen Kr. määrättiin aurinkokellon avulla maan radan pinnan ja päiväntasaajan pinnan välinen