375
Descartes, joka selitti vain ihmisellä, mutta ei eläimillä, olevaksi tuntevan sielun,. Miten paljon ylevämpi onkaan tässä suhteessa meidän monistinen siveysoppimme kuin kristillinen! Darvinismi opettaa meille, että me polveudumme lähinnä kädellisistä ja edelleen sarjasta vanhempia nisäkkäitä, ja että nämä ovat "meidän veljiämme". Elontoimintaoppi todistaa meille, että näillä eläimillä on hermot ja aistimet samoin kuin meillä, että ne tuntevat kipua ja tuskaa samoin kuin mekin. Kukaan säälintuntoinen monistinen luonnontutkija ei koskaan tee itseään syypääksi tuohon raakaan eläinten pahoinpitelyyn, jota uskovainen kristitty ajattelemlltta suuruudenhulluudessaan "rakkauden jumalan lapsena" harjottaa. Mutta sitäpaitsi riistää kristinuskon periaatteellinen luonnonhalveksuminen ihmiseltä runsaan joukon mitä jaloimpia maallisia iloja, ennen kaikkea ihanan, todella mieltäylentävän luonnonnautinnon. IV. Kristinuskon sivistyksenhalveksumisen, Kun Kristuksen oppien mukaan maa on murheenlaakso, meidän maallinen elämämme arvoton ja vain paremman haudantakeisen "iankaikkisen elämän" valmistusta, niin vaatii se johdonmukaisesti, että senmukaisesti ihmisen on kieltäydyttävä kaikesta onnesta tässä elämässä ja halveksuttava kaikkia maallisen onnen nauttimiseksi tarpeellisia maallisia hyvyyksiä. Mutta näihin "maallisiin hyvyyksiin" kuuluvat uusaikaisella sivistysihmisellä ”lukemattomat suuret ja pienet tekniikan, terveydenhoidon, liikenteen apuneuvot, jotka tekevät uusaikaisen sivistyselämän miellyttäväksi; -näihin "maallisiin hyvyyksiin" kuuluvat kaikki kuvaamataiteen, säveltaiteen, runouden evät nautinnot, jotka jo kristillisellä keskiajalla (huolimatta sen periaatteista!) kehittyivät korkeaan korost-