376
tukseen, ja joita me "ihanteellisina hyvyyksinä" pidämme suuressa arvossa; -näihin "maallisiin hyvyyksiin" kuuluvat tieteen ja ennen kaikkea luonnontuntemuksen kallisarvoiset saavutukset. Kaikki nämä kehittyneen sivistyksen "maalliset hyvyydet", joilla meidän monistisen maailmankatsomuksemme mukaan on mitä suurin arvo, ovat kristinopin mukaan arvottomia, jopa suureksi osaksi turmiollisia, ja ankaran kristillisen siveysopin täytyy tuomita näiden hyvyyksien suosiminen. Kristinusko osottautuu siis tällä käytännölliselläkin alalla sivistysviholliseksi; taistelu, jota uusaikaisen sivistyksen ja tieteen on pakko käydä sitä vastaan, on siis tässäkin merkityksessä todellista "sivistystaistelua”.
V. Kristinuskon opettama perheenhalveksuminen. Kristillisen siveysopin surkeimpiin puoliin kuulun se halveksuminen, mikä siinä ilmenee perhe-elämää, s. o. tuota läheisten verenheimolaisten luonnollista yhdessäelämistä kohtaan, joka säännöllisesti kehittyneelle ihmiselle on yhtä välttämätöntä kuin kaikille korkeammille yhdyskunnittain eläville eläimille. "Perhettä" pidämme hyvällä syyllä "yhteiskunnan perustana" ja tervettä perhe-elämää kukoistavan valtioelämän edellytyksenä. Aivan toista mieltä oli Kristus, jonka "tulevaiseen elämään" suunnattu mieli piti naista ja perhettä, yhtä halveksuttavina kuin yleensä kaikkia "tämän elämän" seikkoja. Hänen hatarasta suhteestaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa tietävät evankeliumit kertoa vain sangen vähän; hänen suhteensa äitiinsä Maariaan ei senmukaan suinkaan ollut niin hellä ja sydämellinen, kuin tuhannet kauniit kuvat runollisesti ihannellen esittävät; hän itse ei ollut naimisissa. Sukupuolirakkaus, joka kuitenkin on perhe-elämän tärkein perusta, näytti