366
Yhdeksästoista luku.
Monistinen siveysoppimme. Itsekkyyden ja lähimäisenrakkauden tasapaino.
Niiden yhtäläinen oikeutus. Kristillisen siveyden vikoja. Valtio, koulu ja kirkko.
Käytännöllinen elämä asettaa ihmiselle joukon aivan määrättyjä siveellisiä vaatimuksia, jotka vain silloin voidaan oikein täyttää, kun ne ovat täydessä sopusoinnussa hänen järkevän maai]mankatsomuksensa kanssa. Tämän meidän monistisen filosofiamme periaatteen mukaisesti täytyy koko meidän siveysoppimme olla järkevässä yhdyssuhteessa sen yhtenäisen maailmankatsomuksen kanssa, jonka me edistyneen luonnonlakien tuntemuksemme kautta olemme saavuttaneet. Samoin kuin koko tavaton maailmankaikkeus meidän monismimme valossa on yksi ainoa suuri kokonaisuus, niin muodostaa myöskin ihmisen henkinen ja siyeellinen elämä vain osan tätä "maailmankaikkeutta", ja niin voi sen luonnonmukainen järjestyskin olla vain yhtenäinen. Ei ole kahta erilaista, toisistaan erillään olevaa maailmaa, ruumiillista eli aineellista ja siveellistä eli aineetonta maailmaa.
Aivan päinvastaista mieltä ovat enimmät filosofit ja jumaluusoppineet vielä nykyään; he väittävät Immanuel