364
meidän monistisen uskontom me arvokkaana sisällyksenä, kuin ne toiselta puolen ovat vihamielisen vastakkaisia kristinuskolle. Sillä ihminen elää tämän nykyajan kehityksen vaikutuksen alaisena tunnetussa "tässä elämässä”, mutta kristinuskovaisena hän elää tuntemattomassa "tulevaisessa elämässä”. Monismi opettaa, että me olemme kuolevaisia maan lapsia, jotka yhden tai kaksi, korkeintaan kolme "ihmisikää" saamme "tässä elämässa" nauttia kiertotähtemme ihanuuksia, katsella sen kauneuden ehtymätöntä runsautta ja oppia tuntemaan sen luonnonvoimien ihmeellistä leikkiä. Kristinusko sitävastoin opettaa, että tämä maa on kurja murheenlaakso, jossa meidän tarvitsee vain lyhyen ajan kiduttaa itseämme, sitte "tulevaisessa elämässä" nauttiaksemme iankaikkisen elämän täyttä onnea. Missä tätä "tulevaista elämää" eletään, ja minkälaista tämä iankaikkisen elämän ihanuus oikeastaan on oleva, sitä ei mikään "ilmestys" vielä ole meille ilmottanut. Niin kauan kuin ihminen piti "taivasta" sinisenä telttana, joka oli pingotettu levynmuotoisen maan yli ja jota valaisee muutamien tuhansien tähtien vilkkuileva lampunvalo, voi inhimillinen mieli kuvitella etta taivaansalissa tuon teltan yläpuolella kyllakin Olympon jumalat pitävät kekkereitään ja valhallalaiset pöytäiloaan. Mutta nyt on kaikille näillä jumaluuksille ja heidän pöytävierainaan oleville "kuolemattomille sieluille" tullut ilmeinen asuntopula." Taivaankuva ja maailmankäsitys", sellaisina kuin Troels Lund (suomeksikin ilmestyneessä teoksessaan "Elämänvalaistus") syvällisessä yhteydessään on ne historiallisesti esittänyt, ovat nykyaikaisen maailmantieteen ihailtavien edistysten kautta täydellisesti muuttuneet. Me tiedämme nykyään tähtifysiikan opettamina, että ääretön