Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

358

tella vain itsensä valmistamista tulevaiseen elämään. Luonnon halveksiminen, oleminen välittämättä kaikista luonnon tarjoamista loppumattomista haufinnoista, kaikenlaatuisen kaunotaiteen vierominen ovat oikeita kristityn velvollisuuksia; ne tulisivat parhaiten täytettyä, jos ihminen eroisi lähimmäisistään, kurittaisi ruumistansa ia luostareissa ja erakkomajoissa yksinomaan puuhailisi "jumalan palveluksen" harjottamisessa. Nyt opettaa tosin sivistyshistoria, että tällä itsensäkidutuksen kristillisellä siveysopilla, joka on pilkaksi kaikelle luonnolle, luonnollisesti oli aivan vastakkaiset tulokset. Luostareista, siveyden ja kurin tyyssijoista, tuli pian mitä hurjimpien irstailujen pesiä. "Kauniin” palvelus, jota niissä harjotettiin, oli saarnatun "maailmanvieromisen" kanssa mitä räikeimmässä ristiriidassa. Sama koskee sitä ylellisyyttä ja loistoa, millä pian kehittyi korkeamman katolisen papiston siveettömässä yksityiselämässä ja kristillisten kirkkoien ja luostarien taiteellisessa koristelussa.

Kristillinen taide. Tässä väitettänee vastaan, että meidän mielipiteemme kumoo kristillisen taiteen kauneusrunsaus, joka varsinkin keskiajan kukoistusajalla loi niin unohtumattomia teoksia. Komeat goottilaisei tuomiokirkot ja bysanttilaiset basilikot, sadat kauniit kappelit, tuhannet kristillisten pyhien ia marttyyrien marmoripatsaat, miljoonat kauniit pyhienkuvat, syvätunteelliset Kristuksen ja jumal-äidin esitykset -ne todistavat kaikki sellaista kaunotaiteiden kehitystä keskiajalla, että se jää laatuaan ainokaiseksi. Kaikki nämä ihanat kuvaamataiteen, samoinkuin runouden muistomerkit säilyttävät korkean kauneusarvonsa, arvostelimmepa niissä ilmenevää "totuuden ja runoilun" sekotusta miten


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003