356
sen kanssa, niin on varmaa, että totuuden voimme löytää vain oikean tieteen järjellisellä tutkimuksella, mutta emme mystillisen uskon mielikuvittelujen tietä.
Totuudenjumalatar asuu luonnon temppelissä, viheriöitsevässä metsässä, sinisellä merellä, lumipeitteisillä vuorenhuipuilla, mutta ei luostarien ummehtuneissa saleissa, paavilaisten ylioppilaskotien ahtaissa vankiloissa eikä pyhänhajuntuoksuisissa kristillisissä kirkoissa. Tiet, joita käyden voimme lähestyä tätä totuuden ja tiedon ihanaa jumalatarta, ovat luonnon ja sen lakien rakkaudellinen tutkimus, äärettömän suuren tähtitaivaan tutkiminen kaukoputken avulla, äärettömän pienen solumaailman tarkasteleminen mikroskoopin avulla; mutta häntä ei saavuteta mielettömillä hartaudenharjotuksilla eikä ajatuksettomilla rukouksilla, ei aneitten ja pietarinpennien uhreilla. Totuuden jumalatar lahjottaa meille kalleina antiminaan tiedon puun ihania hedelmiä ja arvaamattoman kallisarvoisen selvän yhtenäisen maailmankatsomuksen, mutta hän ei anna sellaisia lahjoja kuin usko yliluonnollisiin "ihmeisiin" ja "iankaikkisen elämän" harhakuvat ovat.
I.Hyveen Ihanne. Toisin kuin totuuden ihanteen, on hyveen jumalallisen ihanteen laita. Sensijaan että totuudentuntemiseen nähden kirkon ilmestys on kokonaan arvoton ja neuvoa on kysyttävä vain luonnon tutkimiselta, on sitävastoin hyvän käsite, jota me nimitämme hyveeksi, meidän monistisessa uskonnossamme suurimmaksi osaksi sama kuin kristillinen hyve; luonnollisesti koskee tämä vain alkuperäistä kolmen ensimmäisen vuosisadan puhdasta kristillisyyttä sellaisena kuin sen siveysopit esitetään evankeliumeissa ja Paavalin kirjeissä; -mutta ei koske tuon puhtaan opin