352
kevan julistuksen (1870) kanssa synnytti ensyklika laajalti kiihtymystä ja tarmokasta puolustautumaan asettumista, mikä oikeutti mitä valoisimpiin toiveisiin. Uudessa Saksan valtakunnassa, joka vuosien 1866 ja 1871 taisteluilla raskaita uhreja antaen oli saavuttanut kansallisen yhteytensä, tuntuivat nämä paavilaisuuden julkeat hyökkäykset varsin raskaina; sillä toiselta puolen Saksa on uskonpuhdistuksen ja nykyaikaisen henkisen vapautuksen synnyinsija; mutta toiselta puolen on sillä ikävä kyllä 20 miljoonassa katolilaisessaan mahtava armeija sotaisia uskovaisia, armeija, jota ei ylipaimentensa käskyjen sokeassa tottelemisessa voita mikään muu sivistyskansa. Kristus sanoi Pietarille: "Kaitse minun lampaitani!" Pietarin tuolin myöhemmät haltijat ovat kääntäneet ”kaitsemisen" ”keritsemiseksi". Paavilaisuuden pyrkimyksistä johtuvat vaarat havaitsi sama terävä valtiomies, joka on ratkaissut Saksan kansallisrikkinäisyyden "valtiollisen arvotuksen" ja valtiotaidollaan johtanut meidät ikävöittyyn kansallisen yhteyden ja vallan päämäärään. Ruhtinas Bismarck alotti 1872 tuon muistettavan, Vatikaanin pakolliseksi tekemän sivistystaistelun jota mainio sivistysministeri Falk "toukokuunlainsäädännöllään" (1873) edisti yhtä viisaasti kuin tarmokkaastikin. Ikävä kyllä täytyi taistelu jo kuutta vuotta myöhemmin jättää sikseen. Vaikka meidän suurin valtiomiehemme oli mainio ihmistuntija ja viisas todellisuuspolitikoitsija, oli hän kuitenkin arvannut kolmen valtavan esteen voiman liian pieneksi: ensinnäkin paavinistuimen voittamattoman oveluuden ja tunnottoman petollisuuden, toiseksi sivistymättömän katolisen kansan vastaavan ajattelemattomuuden ja herkkäuskoisuuden, joihin paavilaisuus turvautui, ja kolmanneksi hitauden voiman, jäykän