344
luotettavat lähteet ja tunnetut historialliset asiakirjat vastaansanomattomasti ovat sen osottaneet, osottautuu ennakkoluulottomalle asiantuntijalle tunnottomaksi valheen ja petoksen kutomukseksi, häikäilemättömäksi ehdottomaan hengelliseen herruuteen ja maalliseen valtaan pyrkimiseksi, arkailemattomaksi kaikkien niiden korkeiden siveellisten käskyjen kieltämiseksi, joita todellinen kristinusko opettaa: ihmisrakkauden ja suvaitsevaisuuden, totuudellisuuden ja siveyden, köyhyyden ja kieltäytymisen käskyjen kieltämiseksi. Jos arvostelee paaveja ja roomalaisia kirkkoruhtinaita, joiden piiristä heidät valittiin, käy selville, että enimmät heistä olivat häpeämättömiä veijareita ja pettureita, monet heistä olivat kehnoja rikoksentekijöitä. Mutta nämä kaikille tunnetut historialliset tosiasiat eivät estä miljoonia "sivistyneitä" uskovaisia katolilaisia vielä nykyäänkin uskomasta tämän "pyhän isän" "erehtymättömyyteen" ja tukemasta hänen valtaansa runsailla "pietarin-penneillä"; ne eivät estä protestanttisia ruhtinaita vielä nykyäänkin matkustamasta Roomaan ja osottamasta "pyhälle isälle" (vaarallisimmalle viholliselleen!) kunnioitustaan.
Ensyklika ja syllabus. Noista mainituista kolmesta väkivaltatoimenpiteestä, joilla nykyaikainen paavilaisuus 19:nnen vuosisadan toisella puoliskolla yritti pelastaa ja lujittaa rajatonta valtaansa, on meille mielenkiintoisin joulukuussa 1864 tapahtunut ensyklikan ja syllabuksen julkaiseminen; sillä näissä merkillisissä asiakirjoissa kielletään järjeltä ja tieteeltä yleensä kaikki itsenäinen toiminta ja vaaditaan niitä ehdottomasti alistumaan "ainoan autuaaksitekevän uskon", s. o. "paavin erehtymättömyyden" julistuksen alaisiksi. Se tavaton kiih-