Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

343

den selvyydestä ja ehdottomuudesta nykyaikainen tiede ja sivistys voivat olla vain kiitollisia roomalaiselle ”Kristuksen sijaiselle". I. Joulukuussa 1854 julisti paavi Maarian saastuttamattoman hedetmöittymisen dogmin. II. Kymmentä vuotta myöhemmin, joulukuussa 1864, lausui ”Pyhä isä" surkeankuulussa ensyktikassaan (paavillisessa kiertokirjeessään) ehdottoman tuomion koko nykyaikaisesta sivistyksestä ja henkisestä 'kehityksestä'; ensyklikaa seuraavassa syttabuksessa (”selonteossa ") hän luetteli ja kirosi kaikki väitteet ja filosofiset periaatteet, jotka meidän nykyaikainen tieteemme tunnustaa päivänselviksi totuuksiksi. III. Vihdoin kuutta vuotta myöhemmin, heinäkuun 13 p:nä 1870, laski sotaisa Vatikaanin kirkkoruhtinas kruunun mielettömyydelleen, vaatimalla itseään ja kaikkia paavinarvoisia edeltäjiään tunnustettaviksi erehtymättömiksi.

Paavin erehtymättömyys. Yllämainitut kolme paavilaisuuden tärkeintä toimenpidettä 19:nnellä vuosisadalla merkitsivät niin ilmeistä nyrkiniskua järjen kasvoille, että ne alussa herättivät jopa oikeaoppisen katolisen kirkonkin piirissä mitä suurinta arvelua. Kun vatikaanin kirkolliskokouksessa 13 p:nä heinäkuuta 1870 ryhdyttiin äänestämään paavien erehtymättömyyttä koskevasta dogmista, selitti vain kolmeneljännestä kirkkoruhtinaista olevansa sen kannalla, nimittäin 451 kaikkiaan 601:stä äänestäjästä; sitäpaitsi pidättäytyivät lukuisat piispat tuosta vaarallisesta äänestyksestä. Mutta pian osottautui, että viisas ja ihmistä tunteva paavi oli laskenut oikeammin kuin arkailevat maltilliset katolilaiset"; sillä herkkäuskoinen ja sivistymätön joukko uskoi arvelematta sokeasti tämänkin mahdottoman dogmin.

Koko paavilaisuuden historia sellaisena jollaiseksi


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003