331
kirjotettuja näiden miesten mukaan, väittämättäkään niitä heidän kirjottamikseen) vakiintuivat arvoonsa vuosien 65-100 välillä j. Kr. ja Johanneksen evankeliumi vähän ennen vuotta 125. Mutta on otettava huomioon että raamatuntutkijat näistä aikamääristä puhuessaan eivät ajattele evankeliumeja sellaisina kuin ne Raamatussa nykyisin ovat. Ainakin pyhän Justinianuksen aikoihin asti (eikä häntäkään voi esittää Johanneksen todellisen evankeliumin todistajaksi), siis noin 2:sen vuosisadan keskivaiheille asti, tapaamme evankeliumeihin otettuja taruja vain mainittuina (usein varsin hämärästi) siellä täällä senajan kirjallisuudessa. Toisin sanoen, meillä ei ole minkäänlaista oikeaperäistä todistusta minkään evankeliumeihin sisältyvän kertomuksen oikeudesta, ennenkuin toiselta vuosisadalta jälkeen Kristuksen kuoleman. Kukaan, joka tietää miten tarunomaiset kertomukset itämaisessa ilmapiirissä kasvavat, ei voi niin myöhäisiin asiakirjoihin luottaa vähimmässäkään mää- rässä. Vaikkapa vanhin synoptinen evankeliumi olisi kirjotettu v. 70 jälkeen Kristuksen syntymän (meidän tulee muistaa, että niin aikaisin voivat olla kirjotettuja vain eräät vanhimmat meille säilyneet "Jesuksen lauseet"), niin olisi vielä sittenkin niin pitkä kuin neljän vuosikymmenen aika ollut vapaan tarumuodostumisen aikaa.
Apostoli Paavalin kolmestatoista epistolasta, joista vain neljä voidaan väittää Paavalin kirjottamiksi (kirjeet roomalaisille, korinttilaisille ja galatalaisille), saamme vain sangen vähän lisää tietoja Jesuksen elämän tapahtumista. Siten on meidän tyytyminen sangen niukkoihin ja epävarmoihin tietoihin kristinuskon perustajan vaikutuksesta ja persoonasta. Uskosta syvästi mieliin