332
juurtuneisiin ja rakkaimpiin kertomuksiin on kokonaar luovuttava. Kristuksen ihmeellisen syntymän kertomus ei pidä paikkaansa; tämän tarun selittävät sekä Saksar että Englannin etevimmät kristilliset oppineet olevar kaikkein myöhäisimpiä ja vähimmin uskottavia "raamatun historioita", toisin sanoen: myöhemmin Raamattuun lisättyarvoton väärennys. Kristuksen ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen tarut joutuvat nykyään samallaisen kohtalon alaisiksi. Uusi Testamentti hävitetään, samoin kuin Vanha, ja Jesuksesta muodostettu kaunis kuva silminnähtävästi hajoo pelkäksi usvaksi. Ennakkoluulottomat ja nerokkaat tutkimukset, joita ovat suorittaneet saksalaiset jumaluusoppineet (Strauss, Feuerbach, Baur y. m.), joihin myöhemmin liittyi myöskin englantilaisia, ranskalaisia ja italialaisia filosofeja, olivat jo 19:nnen vuosisadan keskivaiheilla osottaneet, että "Jesuksen elämä" on suurimmaksi osaksi uskonnollisen mielikuvituksen tuotetta, samoin kuin kertomukset Buddhan elämästä; sen suhteen ei ole tietoa saatavissa mistään luotettavista historiallisista lähteistä. Paljon selvemmin ovat samaa osottaneet vertailevan uskontohistorian hämmästyttävät arvostelevat tutkimukset 20:nnen vuosisadan alussa. Niiden mukaan ei kristinuskon eräistä ihmekertomuksista ja taruista eikä sen koko dogmaattisesta oppirakenteesta enään jää jälelle mitään huomattavampaa kristinuskolle alkuperäistä. Sillä melkein kaikki, mitä evankeliumit siinä suhteessa kertovat, on koottua vanhemmista itämaisista lähteistä ja peräisin babylonialaisista ja assyrialaisista, intialaisista ja kreikkalaisista tarustoista. Etevät tutkijat menevät vielä pitemmälle ja osottavat suuressa määrin todennäköiseksi, että evankeliumien Jesusta yleensä ei