330
tärkeimpiin vaiheisiin. Me erotamme siinä neljä pääjaksoa, jotka ovat: I. alkukristillisyys (kolme ensimäistä vuosisataa), II. paavilaisuus (kaksitoista vuosisataa, neljännestä viidenteentoista), III. uskonpuhdistus (kolme vuosisataa, kuudennestatoista kahdeksanteentoista), IV. nykyaikainen tekokristillisyys (yhdeksännellätoista vuosisadalla).
I.Alkukristillisyyden aika käsittää ensimäiset kolme vuosisataa. Kristus itse, tuo jalo, kokonaan ihmisrakkauden täyttämä profeetta ja haaveilija, oli paljon alempana klassillisen vanhan-ajan sivistyksen tasoa; hän tunsi vain juutalaisen perimätiedon; hän itse ei ole jättänyt kirjotettua riviäkään jälkeensä. Myöskään ei hänellä ollut aavistusta siitä korkeasta maailmantuntemuksen tilasta, minkä kreikkalainen filosofia ja luonnontutkimus olivat saavuttaneet jo puoli vuosituhatta aikaisemmin. Kaikki, mitä me hänestä ja hänen alkuperäisestä opistaan tiedämme, on peräisin Uuden Testamentin pääkirjoista -neljästä evankeliumista ja Paavalin epistoloista. Mitä neljään n. s. kanoniseen evankeliumiin tulee, niin tiedämme me, että ne on valikoitu kokonaisesta joukosta keskenään ristiriitaisia ja väärennettyjä, 2:selta vuosisadalta peräisin olevia käsikirjotuksia. Hyväksytyt evankeliumit (kanoni) näyttävät saavuttaneen tunnustuksen 2:sen vuosisadan lopulla, vaikka epäilyksiä ja mielipiteiden eroavaisuuksia riitti pitkälle aina 4:nteen vuosisataan. Nikean kirkolliskokous v. 325 liittää pyhiin Hieronymuksen kertoman mukaan erään kirjan kanoniin, mikä viittaa siihen että epätietoisuutta vallitsi aina näin pitkälle. Uusimpien tutkimusten mukaan kolme n. s. synoptista evankeliumia (Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit -jotka tunnustetaan olevan