Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

316

Mielteitä, jotka täyttävät tiedossa olevat aukot ja, tulevat niiden tilalle, voi sanan laajemmassa merkityksessä nimittää uskoksi, Yllä sanotulla tavalla tapahtuu yhä jokapäiväisessä elämässä. Ellemme tiedä jotakin tosiasiaa varmasti, niin sanomme: Minä uskon sen niin olevan. Tässä merkityksessä olemme me itse tieteenkin alalla pakotettuja turvautumaan uskoon; me uskomme tai otaksumme, että kahden ilmiön välillä on määrätty suhde, vaikka emme sitä varmasti tiedä. Me muodostamme olettamuksen, hypoteesin. Kuitenkin voivat tieteessä olla sallittuja vain sellaiset olemukset, jotka ovat inhimillisen tietämyspiirin rajoissa ja jotka eivät ole ristiriidassa tunnettujen tosiasiain kanssa. Sellaisia olettamuksia ovat esim. fysiikassa oppi eetterin värähtelystä, kemiassa atomien ja niiden yhdistymistaipumuksen otaksumiben, biologiassa oppi elävän plasman hiukerakenteesta j. n. e.

Tieteisoppi ja usko. Suuren, keskenään yhteydessäolevien ilmiöiden muodostaman sarjan selittämistä, otaksumalla niille kaikille yhteisen alkusyyn, nimitämme tieteisopiksi eli teoriaksi. Myöskin teoriassa, samoin kuin olettamuksessa, on usko (sanan tieteellisessä merkitysessä!) välttämätöntä; sillä tässäkin täydentää luova mielikuvitus ne aukot, jotka järki jättää oleitten yhtenäisyyden tuntemiseen. Teoriaa ei senvuoksi voi pitää muuna kuin totuuden lähentelynä; on myönnettävä, että sen myöhemmin voi syrjäyttää toinen, paremmin perusteltu, totuutta lähempänä oleva teoria. Huolimatta täten myönnetystä epävarmuudestaan, on teorian laatiminen kuitenkin kaikelle tositieteelle välttämätöntä; sillä vasta se selittää tosiasiat, esittämällä otaksuman niiden syyhyn nähden. Se joka tahtoo ollenkaan olla


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003