Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

313

sesti pitää tämä paikkansa korkeimmallekehittyneisiin, kauneustajuisiin aistimiimme, silmään ja korvaan, nähden. Niillä on luurankoisien ryhmässä toinen ja monimutkaisempi rakenne kuin muissa eläinryhmissä ja kehittyvät ne myöskin niiden sikiössä omalla ominaisella tavallaan. Tämä kaikkien luurankoisten aistimien perikuvallisesti samallainen sikiökehitys ja rakenne saa selityksensä siitä, että se on periytynyt yhteiseltä kantamuodolta. Mutta eri luurankoisilla on näiden elimien muodostumisessa yksityisseikkoihin nähden suurta erilaisuutta, minkä aiheuttaa eri lajien mukautuminen erilaisiin elämäntapoihin, eri osien lisääntynyt tai vähentynyt käyttö.

Ihminen ei aistimiensa kehitykseen nähden suinkaan ole täydellisin eikä korkeimmalle kehittynyt luurankoinen. Lintujen silmä on paljon terävämpi ja erottaa pienet esineet kaukaa paljon tarkemmin kuin ihmisen silmä. Monien nisäkkäiden, varsinkin erämaissa elävien peto-eläinten, kavioeläinten, jyrsijäin y. m., kuulo on paljon tunnokkaampi kuin ihmisen ja erottaa hiljaisen äänen paljon kauempaa; siihen viittaa jo niiden suuri ja sangen liikkuvainen ulkokorva. Laululinnut ilmaisevat musikaalisiin lahjoihinsa nähden olevansa korkeammalla kehitysasteella kuin monet ihmiset. Hajuaisti on useimmilla nisäkkäillä, erittäinkin petoeläimillä ja kavioeläimillä, paljon kehittyneempi kuin ihmisellä; jos koira voisi verrata omaa hienovaistollista nenäänsä ihmisen hajuaistiin, tuntisi se säälivää halveksumista ihmistä kohtaan. Myöskään alempiin aisteihin, makuaistiin, sukupuoliaistiin, tuntoon ja lämpimyysaistiin nähden ei ihminen suinkaan joka suhteessa ole korkeimmalle kehitysasteella.


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003