312
että maailma on olemassa vain meidän mielikuvituksessamme.
Näitä erehdyksiä vastaan tulee meidän muistuttaa sitä, että tuo "ominaistarmo" ei alkuaan ole mikään määrättyjen hermojen erikoisominaisuus, vaan on syntynyt mukautumalla niiden marraskeden solujen erikoiseen toimintaan, joihin ne päättyvät. Työnjaon suurten lakien mukaisesti ryhtyivät ihon alkuaan samallaiset eri "aistinsolut” eri tehäviin, siten että yhdet ottivat vastaan valonsäteiden ärrytystä, toiset ääniaaltojen vaikutuksia, kolmas ryhmä haisevien aineiden kemiallisia vaikutuksia j. n. e. Pitkien aikojen kuluessa saivat nämä ulkoatulleet aistinärrytykset vähitellen aikaan muutoksia näiden, marraskeden solujen elontoiminnallisissa ominaisuuksissa ja sittemmin myöskin niiden muodossa, ja samalla muuttuivat myöskin ne tuntohermot, jotka johtivat saatuja vaikutteita aivoihin. Tapahtuva luonnollinen valinta paransi vähitellen niitä niiden erikoisia muotoja, jotka osottautuivat hyödyllisiksi; se loi lopuksi miljoonien vuosien kuluessa nuo ihailtavat koneistot, jotka silmänä ja korvana ovat meidän kalleinta omaisuuttamme. Niiden kokoonpano on niin ihmeellisen tarkotuksenmukainen, että se voisi johtaa meidät erheellisesti otaksumaan että maailmassa todella tapahtuu "ennakolta harkitun suunnitelman mukaista luomista". Mutta jokaisen aistinelimen ja sen erikoisten hermojen erikoiset ominaisuudet ovat vasta tottumuksen ja harjotuksen -s. o. mukautumisen -kautta vähitellen kehittyneet ja ovat sitte periytymisen kautta siirtyneet sukupolvesta toiseen.
Aistinhavainnon rajat. Ihmisen ja muiden luurankoisten aistintoiminnan arvosteleva vertaaminen selvittää meille joukon mitä tärkeimpiä tosiasioita. Aivan erikoi-