Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

301

jana, ylläpitäjänä ja hallitsijana. Enimmissä uskonnoissa tulee lisäksi se käsitys, että jumala on persoonallinen, ja vielä määrätymmin käsitys, että jumala persoonana on ihmisen kaltainen. "Jumalissaan kuvailee ihminen itseään”. Tämä jumalan ajatteleminen olennoksi, joka ajattelee, tuntee ja toimii ihmisen tavoin, on enimpien uskovaisten jumalakäsitykselle määräävänä piirteenä, milloin raaemmassa ja lapsellisemmassa, milloin hienommassa ja aatteellisemmassa muodossa. Tosin,väittää jumalaisuskon kehittynein muoto, että jumala korkeimpana olentona on ehdottomasti täydellinen ja sellaisena olemukseltaan kokonaan erilainen kuin ihminen. Mutta tarkemmin tutkiessa huomaa, että aina sittenkin jumalan ja ihmisen sielun- ja mielentoiminta ajatellaan samallaisiksi.

Jumalan persoonallinen ihmisenkaltaisuus on enimmillä uskovaisilla käynyt niin tutuksi kuvitelmaksi, että heitä ei ensinkään loukkaa, vaikka jumala esitetään kuvissa ja kuvapatsaissa ihmisen muodossa ja vaikka mielikuvitus monella muulla tavoin kuvailee jumalan esiintyvänä ihmisen muodossa. Monissa jumalaistaruissa esiintyy jumalan persoona myöskin muiden nisäkkäiden (apinain, leijonain, härkien y. m.) muodossa, harvemmin lintuna (kotkana, kyyhkysenä, joutsenena y. m.) tai muuna luurankoisena (käärmeenä, krokotiilina, lohikäärmeenä).

Korkeammat ja aatteellisemmat uskontomuodot hylkäävät tämän ajafuksen jumalan ruumiillisesta ilmenemisestä ja kunnioittavat jumalaa vain ruumiittomana »puhtaana henkenä». "Jumala on henki, ja niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla häntä hengessä ja totuudessa." Mutta siitä huolimatta jää tämän puhtaan


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003