300
neillä tulee lisäksi vaikuttamaan kypsyneemmän iän filosofiset opiskelut ja ennen kaikkea ennakkoluuloton luonnonilmiöiden tarkkaaminen, joka osottaa teististen uskonkuvitelmien mitättömyyden. Tämä vastakkaisten käsitysten taistelu, joka tunteelliselle mielelle on varsin tuskaista ja usein jää koko iäksi ratkaisematta, osottaa selvästi vanhojen uskonkäsitysten periytymisen tavattoman voiman toiselta puolen ja aikaisin tapahtuvan, erheellisiin oppeihin mukautumisen tavattoman voiman toiselta puolen. Se erikoinen uskontunnustus, jonka vanhemmat aikaisimmassa lapsuudessa ovat lapselle pakottaneet, jää enimmäkseen pääasiassa ratkaisevaksi, ellei myohemmin muiden uskonkäsitysten voimakkaamman vaikutuksen kautta tule muutosta. Mutta myöskin täten siirtyessä toisesta uskonkäsityksestä toiseen, on
usein uusi nimi, samoin kuin vanha hyljätty, vain ulkonainen nimilappu, jonka takana lähemmin tutkittaessa huomaa kirjavan joukon mitä erilaatuisimpia vakaumuksia ja erehdyksiä. Suurin osa niinsanotuista kristityistä ei ole yksijumalaisia (kuten luulevat), vaan kaksijumalaisia, kolmijumalaisia tai monijumalaisia. Mutta samoin on laita myöskin islamin ja mooseslaisuuden ja muiden yksijumalaisten uskontojen tunnustajain. Kaikkialla liittyy alkuperäiseen "yhden jumalan” kuvaan myöhemmin muita alempien jumalien myöhempiä uskonkuvia, enkelien, perkeleiden, pyhimysten ja muiden henkien kuvia, kirjava joukko mitä erilaatuisimpia teistisiä muotoja.
Teismin olemus. Kaikilla tähän asti esitetyillä varsinaisen teismin muodoilla on yhteisenä se käsitys, että jumala on maailman ulkopuolella tai maailman yläpuolella. Aina on jumala itsenäisenä olentona maailman ja luonnon rinnalla, enimmäkseen maailman luo-