299
saarnatavasta että sen kirkkojen rakennustavasta ja koristelusta. Kun minä v. 1873 ensi kerran olin itämailla ja ihailin Kairon ja Smyrnan, Brussan ja Konstantinopolin ihania moskeoita, täyttivät minut todellisella hartaudella temppelin sisäpuolen yksinkertaiset ja maukkaat koristeet, ulkopuolen ylevä ja samalla komea rakennustaiteellinen koristelu. Miten jaloilta ja yleviltä näyttivätkään nämä moskeat verrattuina useimpiin katolisiin kirkkoihin, jotka sisältä ovat täpö täynnä kirjavia kuvia ja kultaista kiiltokoreutta, ja joiden ulkopuolen rumentavat liian paljot ihmisen ja eläinten kuvat! Yhtä kauneilta näyttivät koraaninmukaiset hiljaiset rukoukset ja yksinkertaiset hartaudenharjotukset verrattuina katolilaisten messujen luja-ääniseen sekavaan sanalörpötykseen ja teatterimaisten juhlakulkueiden meluisaan musiikkiin.
Sekajumalaisuus.Tätä käsitettä on sopiva käyttää merkitsemään kaikkia niitä jumalauskon muotoia, jotka ovat syntyneet erilaisten ja osittain toisilleen vastakkaisten uskonnollisten kuvitelmien sekotuksesta. Teoreettisesti ei tätä laajimmalle levinnyttä uskonnon muotoa toistaiseksi ole missään tunnustettu. Käytännön kannalta on se kuitenkin tärkein ja huomattavin kaikista- sillä verrattomasti suurin osa ihmisistä, joilla yleensä ollenkaan on ollut uskonnollisia mielteitä, on aina ollut ja on yhä vieläkin sekajumalaisia; heidän jumalamielteensä on kirjava sekotus heihin heidän aikaisessa lapsuudessaan päntätyistä heidän oman erikoisen uskontokuntansa uskonkäsityksistä ja useista eri vaikutteista, joita he ovat myöhemmin saaneet, joutuessaan kosketuksiin muunlaisten uskonkäsitysten kanssa, jotka ovat muuntaneet noita aikaisempia käsityksiä. Monilla sivisty-