298
Islami (eli muhammedilainen yksijumalaisuus) on nuorin yksijumalaisuuden muoto. Kun nuori Muhammed (synt. 570) jo aikaisin oli oppinut halveksimaan arabialaisten heimolaistensa. monijumalaista epäjumalanpalvelusta ja joutunut tuntemaan nestorialaisten kristinuskon; omaksui hän sen perusopit yleensä, mutta hän ei voinut nähdä Kristuksessa muuta kuin profeetan, Mooseksen kaltaisen. Kolminaisuusdogmia piti hän, kuten sitä täytyy pitää jokaisen ennakkoluulottomasti ajattelevan ihmisen, järjenvastaisena uskonkappaleena, jota ei voi hyväksyä meidän järkemme kannalta ja jolla ei ole vähintäkään uskonnollisessa suhteessa mieltäylentävää vaikutusta. Saastuttamattoman neitsyt Maarian rukoilemista "jumalan äitinä” piti hän yhtä ilmeisenä epäjumalanpalveluksena kuin kuvien ja kuvapatsaiden palvelemista. Kuta kauemman hän asiaa mietti ja kuta enemmän hän pyrki puhtaaseen jumalakäsitykseen, sitä vakuutetummaksi tuli hän tärkeimmästä uskonlauselmastansa: "Jumala on yksi ainoa jumala; ei ole muita jumalia hänen ohellaan”.
Kumminkaan ei Muhammedkaan voinut vapautua jumalakäsityksen inhimillisentämisestä. Hänen ainoakin jumalansa oli ihannoitu, kaikkivoipa ihminen, yhtäläisesti kuin Mooseksen ankara, rankaiseva jumala, yhtäläisesti kuin Kristuksen lempeä rakastava jumala. Mutta siitä huolimatta on Muhammedin uskonnolle myönnettävä etusija siinä suhteessa, että se myöskin historiallisen kekityksensä varrella ja välttämättömyyden pakosta muuttuessaan on säilyttänyt alkuperäisen puhtaan laatunsa ankarammin kuin Mooseksen tai Kristuksen uskonnot. Tämän näkee vielä nykyään ulkonaisestikin sekä islamin jumalanpalveluksen rukousmuodoista ja