296
teltava vallitsevaa vanhempaa monijumalaisuutta vastaan. Alkuaan oli jehovah- eli jahve-ajatus kehittynyt siitä taivaanjumalasta, mikä Molokin ja Baalin nimellä oli ollut kunnioitetuimpia, itämaisista jumalista. Paljon puheen aiheena olleet nykyaikaisten Assyrian-tutkijain "Biblia ja Baabeli”-kysymyksessä toimittamat tutkimukset (Delitzschin y. m.) ovat opettaneet, että yksijumalainen jahve-usko jo kauan ennen Moosesta oli yleinen Babyloniassa. Mutta samalla pidettiin muita jumalia monasti edelleen suuressa arvossa ja juutalaiset kävivät kauan taistelua "epäjumalainpalvelusta” vastaan. Siitä huolimatta oli periaatteessa jehova ainoana jumalana, joka ensimäisessä Mooseksen käskyssä nimenomaan sanoo: "Minä olen herra sinun jumalasi, ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun ohellani”.
Kristinusko.Kristillinen yksijumalaisuus joutui saman kohtalon alaiseksi kuin sen äiti, mooseslaisuus; se oli todellista yksijumalaisuutta enimmäkseen vain teoreettisesti, periaatteellisesti, samalla kun se käytännössä muuttui mitä moninaisimmanmuotoiseksi monijumalaisuudeksi. Varsinaisestihan oli jo itse kolminaisuusopin hyväksymällä, mikä kuitenkin on kristinuskon välttämätön perusta, hylätty yksijumalaisuus. Nuo kolme persoonaa, jotka isänä, poikana ja pyhänä henkenä jumaluudessa erotetaan, ovat ja pysyvät yhtäläisesti kolmena eri yksilönä (vieläpä ihmisenkaltaisten henkilöjen muodossa!) kuin intialaisen trimurtin kolme jumalaa (Brahma, Wishnu ja Shiwa). Lisäksi tulee vielä se seikka, että kristinuskon laajimmin levinneissä muunnosmuodoissa neitsyt Maarialla, Kristuksen saastuttamattomana äitinä, on neljäntenä jumalana suuri inerkitys; laajoissa katolisissa piireissä häntä pidetään jopa paljon tärkeämpänä