292
kimäinen joka tapauksessa saa paljoon valitteluun aihetta antava "tämän elämän epätäydellisyys" paljon yksinkertaisemman ja luonnollisemman selityksen otaksumalla vallitsevaksi tämän hyvän ja pahan jumalan välisen taistelun kuin minkään muun jumalauskon muodon kautta.
Yksijumalaisuus.Oppia jumalan ykseydestä voi monessa suhteessa pitää jumalauskon yksinkertaisimpana ja luonnollisimpana muotona. Yleisen käsityksen mukaan on se uskonnon laajimmalle levinneenä perustana ja vallitsee vallankin sivistyskansojen kirkkouskonnoissa. Tosiasiassa ei asianlaita kuitenkaan ole tällainen; sillä lähemmin tarkastaessa huomaa enimmäkseen että tuo yksijumalaisuus onkin jotakin ylläesitetyistä teismin muodoista, koska ylimmän "pääjumalan” rinnalla vielä rukoillaan yhtä tai useampaa alajumalaa. Myöskin ovat useimmat sellaisista uskonnoista, jotka alkuaan olivat puhtaasti monoteistisia, aikojen kuluessa muuttuneet enemmän tai vähemmän monijumalaisiksi. Kuitenkin väittää nykyaikainen tilastotiede, että maanpalloa asuvasta 1,500 miljoonasta ihmisestä suuri enemmistö olisi yksijumalaisia; ilmoituksen mukaan pitäisi niistä noin 600 miljoonaa olla brahma-buddhalaisia, 500 miljoonaa (niinsanottuja!) kristittyjä, 200 miljoonaa pakanoita (mitä erilaatuisimpia). 180 miljoonaa muhammedilaisia ja 10 miljoonaa aivan uskonnottomia. Mutta suurimmalla osalla ilmotetuista yksijumalaisista on aivan epäselvät jumalakäsitykset tai uskovat he yhden pääjumalan ohella vielä useampiin sivujumaliin, jollaisia on: enkelejä, perkeleitä, pahojahenkiä j. n. e. Ne eri muodot, joissa yksijumalaisuus on kehittynyt monijumalaiseen suuntaan, voimme jakaa kahteen pääryhmään