293
luonnonuskoiseen ja inhimillisentävään yksijumalaisuuteen.
Luonnonuskoluen yksijumalaisuus. Tämä vanha uskonnonmuoto katsoo jumalan käyvän näkyväiseen muotoon eräissä ylevissä, kaikki vallitsevissa luonnon-ilmiöissä. Sellaisena teki ihmisiin jo tuhansia vuosia sitte valtavan vaikutuksen ennenkaikkea aurinko, valaiseva ja lämmittävä jumaluus, jonka vaikutuksesta ilmeisesti koko elimellinen elämä välittömästi riippuu. Auringonpalvelus voi kaiketikin nykyaikaisesta luonnontutkijasta tuntua arvokkaimmalta kaikista teistisistä uskonmuodoista. Sillä meidän nykyaikainen tähtifysiikkamme ja maansyntyoppimme ovat saattaneet meidät vakuutetuiksi siitä, että maa on auringosta irrottunut osanen ja että se on myöhemmin taasen palaavakin sen helmaan. Nykyaikainen elontoimintaoppi opettaa meille, että ensimäisenä elimellisen elämän alkulähteenä maanpinnalla on ollut plasmamuodostuma ja että tätä aineyhdistystä muodostuu yksinkertaisista epäelimellisistä yhdistyksistä, vedestä, hiilihaposta ja ammoniakista, vain auringonvalon vaikutuksesta. Kasvien ensiksi tapahtunutta kehittymistä on sittemmin seurannut eläinten kehittyminen, jotka suoranaisesti tai välilIisesti saavat ravintonsa kasveista; ja itse ihmissuvun kehIttyminen taasen on vain eläinten sukuhistorian myöhäisempiä tapahtumuksia. Myöskin meidän koko ruumiillinen ja henkinen ihmiselämämme on, samoin kuin kaikki muukin elimellinen elämä, viime kädessä säteilevän, valoa ja lämpöä lahiottavan auringon ansiota. Ennakkoluulottomasti ja järkevästi katsoen, osottautuu siis auringonpalvelus luonnonuskoisena yksijumalaisuutena paremmin