284
sen kohtaloita ja samalla aina ottaa huomioon niiden miljoonin kerroin ristiin käyvät rukoukset ja "hurskaat toivomukset", on kokonaan paikkansapitämätön; se seikka käy heti selväksi, kun järki, ihmisen asiaa ajatellessa, ottaa "uskon" värilliset silmälasit pois silmiltään.
Liikenteen tavattomasti kehittyessä 19:nnellä vuosisadalla on rikoksien ja onnettomuuksien luku ennen aavistamattomassa määrässä kasvanut; sen näemme joka päivä jo sanomalehdistä. Joka vuosi tuhoutuu tuhansia ihmisiä haaksirikoissa, tuhansia rautatieonnettomuuksissa, tuhansia kaivosonnettomuuksissa j. n. e. Monet tuhannet tappavat joka vuosi toisensa sodissa, ja tätä ihmismurhaa tarkottaviin varusteluihin kuluu korkeimmalle kehittyneiltä, "kristillistä rakkautta" tunnustavilta sivistyskansoilta verrattomasti suurin osa kansallisomaisuutta. Ja noista sadoistatuhansista, jotka joka vuosi joutuvat nykyaikaisen sivistyksen uhreiksi, on suurin osa toimintatarmoisia, työteliäitä kelpo ihmisiä. Puhutaan sitten vielä siveellisestä maailmanjärjestyksestä! Älköön ollenkaan kiellettäkö, että nykyään vielä vallitsevalla ja kouluissa opetetulla uskolla "siveelliseen maailmanjärjestykseen" -samoin kuin uskolla "rakkaudelliseen kaitselmukseen" -on suuri ihanteellinen arvo. Se lohduttaa kärsiviä, tukee heikkoja, nostaa onnettomuuden sattuessa; se tyydyttää meidän epäilevää mieltämme ja siirtää meidät "kuolemanjälkeisen elämän" ihannemaailmaan, jossa ei enään ole tämän "maallisen elämän" puutteita. Niin kauan kun ihminen oli lapsellinen ja kylliksi kokematon, voi hän tyytyä näihin runollisiin kuvitelmiin. Mutta nykyajan kehittynyt sivistyselämä repäisee hänet väkivaltaisesti tuosta kauniista