283
nähden. Klassillisen muinaisuuden ihailtava sivistys hävisi olemasta, koska kristinusko silloin, rakastavaan jumalaan uskomisen ja paremman tulevaisen elämän toivon kautta, antoi taistelevalle ihmishengelle uutta valtavaa lentoa. Paavilaisuudesta tuli kyllä pian puhtaan kristinuskon häpeämätön irvikuva, ja surkeilematta polki se jalkoihinsa kreikkalaisen filosofian jo saavuttamat tiedon aarteet; mutta se voitti maailmanherruuden nojaamalla sokeauskoisten joukkojen tietämättömyyteen. Vasta renessanssi (1400-luvulla alkanut virtaus, joka pyrki uudestaanelvyttämään vanhanajan sivistystä) mursi tämän henkisen orjuuden kahleet ja auttoi taasen järjen vaatimukset oikeuksiinsa. Mutta myöskin tällä uudella, kuten noilla aikaisemmillakin sivistyshistorian kausilla, kävivät ikuisesti tuon suuren olemisentaistelun laineet ilman mitään siveellistä järjestystä.
Kaitselmus.Yhtä vähän kuin ennakkoluulottomasti ja arvostellen tarkastaessaan kansojenhistorian kulkua siinä voi havaita mitään "siveellistä maailmanjärjestystä" , yhtä vähän voimme havaita "viisasta kaitselmusta" yksityisten ihmisten kohtaloissa. Kummankin määrää rautaisella välttämättömyydellä koneenomainen syyperäisyys, joka johtaa jokaisen ilmiön yhdestä tai useammasta jo ennakolta olemassaolleesta syystä. Jo vanhat kreikkalaiset tunsivat korkeimmaksi maailmanperiaatteeksi sokean kohtalon, joka "jumalia ja ihmisiä vallitsee". Sen sijalle tuli kristinuskossa jumalan tietoinen kaitselmus, jumalan, joka ei ole sokea, vaan näkevä, ja joka vallitsee maailmaa patriarkallisena
hallitsijana. Tämän mielikuvan ihmisenkaltaisuus on ilmeinen. Usko "rakastavaan isään", joka lakkaamatta ohjaa kiertotähdellämme elävien 1,500 miljoonan, ihmi-