282
Geologit erottavat "elimellisessä maanpallon historiassa", mikäli se kivettymäopin muistomerkkien kautta on meille tunnettua, kolme suurta ajanjaksoa, jotka ovat: paleozooinen aika, mesozooinen aika, kenozooinen aika. Vaikea on laskea, miten kauan nämä ajanjaksot ovat kestäneet, mutta on niiden aika (yhteensä) joka tapauksessa laskettava enemmäksi kuin sadaksi miljoonaksi vuodeksi. Meidän oman sukumme alkuna olleiden luurankoisten historia on tämän pitkän ajanjakson puitteissa selvänä silmiemme edessä; luurankoisten kolme eri kehitysastetta olivat perättäin kehittyneet noina kolmena suurena ajanjaksona; ensimäisellä ajanjaksolla kalat, toisella matelijat, kolmannella nisäkkäät. Näistä kolmesta nisäkkäiden pääryhmästä ovat kalat alimmalla, matelijat keskimäisellä ja nisäkkäät korkeimmalla täydellisyyden asteella. Syventyessämme näiden kolmen eläinluokan historiaan, huomaamme, että myöskin niiden eri lahkot ja heimot noiden kolmen ajanjakson kuluessa ovat edistyvästi kehittyneet yhä täydellisemmiksi. Voiko nyt pitää tätä edistyvän kehityksen kulkua tietoisen, tarkotuksenmukaisen, määrättyyn päämäärään pyrkimisen tai siveellisen maailmanjärjestyksen vaikutuksena? Ei ensinkään! Sillä valintaoppi opettaa meille, että elimellinen edistys, samoin kuin elimistöjen erilaistuminen, ovat olemisen taistelun välttämätön seuraus. Tuhannet ihailtavat eläin- ja kasvikunnan lajit ovat noiden sadan miljoonan vuoden kuluessa hävinneet olemasta, kun niiden oli tekeminen tilaa toisille, voimakkaammille lajeille, eivätkä nämä olemisen taistelussa voittaneet suinkaan aina olleet jaloimpia tai siveellisessä mielessä täydellisimpiä lajeja.
Aivan sama pitää paikkansa kansojenhistoriaan