281
myöskään elontoimintaopin alalla, ei elimellisen luonnon koko alalla. Darwin valintaopissaan ei vain ole osottanut, miten kasvien ja eläinten elämässä ja rakenteessa havaittavat tarkotuksenmukaisuudet ovat syntyneet koneenomaisella tavalla ilman ennakolta ajateltua päämäärää, vaan hän on myöskin opettanut meidät "olemisen taistelussa" näkemään sen valtavan luonnonvoiman, joka miljoonia vuosia on lakkaamatta vallinnut ja ohjannut elimellisen luonnon koko kehittymistä. Voisi tosin sanoa: "Olemisen taistelu" merkitsee "soveltuvimman elämäänjäämistä" tai "parhaimman voittoa"; mutta niin voi sanoa vain jos pitää voimakkainta aina parhaimpana (siveellisessä merkityksessä!); ja muuten osottaa elimellisen luonnon koko historia meille, että samalla kun kehitys yleensä käy täydellisempää kohti, aina kuitenkin myöskin on havaittavana yksityisiä tapauksia, joissa tapahtuu taantumista alempiin olotiloihin.
Onko nyt asianlaita toinen kansojenhistoriassa, jota ihminen, suuruudenhulluudessaan uskoen olevansa kaiken keskus, mielellään nimittää "maailmanhistoriaksi"? Onko kaikkialla ja aina jokin korkein siveellinen periaate tai viisas maailmanhallitsija havaittavana kansojen kohtaloja ohjaamassa? Tähän kysymykseen voi nykyään, luonnontieteen ja kansojenhistorian ollessa nykyisellä edistyneellä kannallaan, ehdottomana vastauksena olla vain: Ei! Rotuina ja kansakuntina vuosituhansia olemassaolostaan ja kehityksestään taistelleiden ihmiskunnan eri haarojen kohtalot ovat aivan samojen "ikuisten, kovien, suurien lakien" alaisia, kuin maanpalloa vuosimiljoonat kansottaneen koko elimellinen luonnon historia.