280
paan, epätäydellisestä täydellisempään. Olen jo "Ylei-sessä muoto-opissani" (1866) todistanut, että tämä historiallinen edistys -tai vähitellen tapahtuva täydellisentyminen -on valinnan välttämätöntä vaikutusta, mutta ei ennakolta ajatellun tarkotuksen seurausta. Se käy selville siitäkin, että mikään elimistö ei ole aivan täydellinen; vaikkapa se jonakin määrättynä hetkenä olisikin täydellisesti mukautunut oleviin olosuhteisiin, ei tämä tila kestäisi kauan; sillä ulkomaailmassa vallitsevat olemisenehdot itse ovat alituisesti muuttumassa ja vaativat siten keskeytymätöntä elimistöjen mukautumista.
Siveellinen maailmanjärjestys. Historianfilosofiassa, niissä yleisissä esityksissä, joita historiankirjoittajat antavat kansojen kohtaloista ja valtioiden kehityksen kuluneista vaiheista, vallitsee nykyään vielä usko "siveelliseen maailmanjärjestykseen". Historioitsijat etsivät kansojenhistorian kirjavasta kulusta johtavaa tarkotusta, aatteellista suunnittelua, joka on valinnut milloin minkin rodun, milloin minkin valtion erikoisen menestyksen nauttijaksi ja määrännyt sen muiden valtiaaksi. Tämä tarkotusperäisyys- ja kahtanaisuusopeille rakentuva historiankatsomus on joutunut sitä jyrkempään periaatteelliseen ristiriitaan meidän monistisen maailmankatsomuksemme kanssa, kuta varmemmin tämä viimeksimainittu on oso'ttautunut yksin oikeutetuksi epäelimellisen luonnon koko alalla. Koko tähtitieteessä ja geologiassa, fysiikan ja kemian laajalla alalla ei nykyään kukaan enään puhu "siveellisestä maailmanjärjestyksestä", yhtä vähän kuin persoonallisesta jumalasta, jonka "käsi viisaasti ja ymmärtäväisesti on kaikki asiat järjestänyt". Tätä viisasta kättä ei ole havaittana