279
suolemme pelätty matomainen lisäke ei vain hyödytön, vaan vaarallinenkin, ja vuosittain menettää joukko ihmisiä sen tulehtumisen kautta henkensä.
Näiden ja muiden kasvi- ja eläinruumiin rakenteessa havaittavien tarkotuksettomien osien selittämiseen ei ole pystynyt vanha eikä uusi elämänvoimaoppi; sensijaan selittää ne sangen yksinkertaisesti polveutumisoppi. Se osottaa, että nämä elimet ovat surkastuneita, mihin syynä on ollut käyttämättömyys. Samoin kuin lihaksia, hermoja, aistimia voimistaa harjotus ja runsas käyttäminen, samoin johtaa päinvastoin toimettomuus ja vähäjnen käyttö niiden surkastumiseen. Mutta vaikka harjotus ja käyttäminen siten edistää elimien kehittymistä korkeammalle, niin eivät ne kuitenkaan toki heti katoa jäljettömiin käyttämättöminäkään ollessaan; päinvastoin periytymisen voima säilyttää ne vielä kautta monien sukupolvien, ja katoavat ne vasta vähitellen pitkien aikojen kuluessa. Sokea "elimien olemisentaistelu" johtaa samoin niiden historialliseen häviöön, kuin se alkuaan oli syynä niiden syntymiseen ja kehittymiseen. Ulkopuolisella " arkotuksella" ei tällöin ole yleensä mitään osaa.
Luonnon epätäydellisyys. Samoin kuin ihmiselämä, pysyy myöskin eläin- ja kasvielämä aina ja kaikkialla epätäydellisenä. Tämä tosiasia on yksinkertaisesti seurauksena siitä, että koko luonto on alituisessa kehittymisen, muuttumisen ja muodostumisen tilassa. Tämä kehitys näyttää meistä kaiken kaikkiaan -ainakin mikäli voimme havaita meidän kiertotähdellämme elävän elimellisen luonnon sukukehityksestä -eteenpäin käyvältä muuttumiselta, historialliselta edistymiseltä yksinkertaisesta moninaisempaan, alemmasta korkeam-