276
jää, kuten jo usein olemme terottaneet, kaksi seikkaa: ensinnäkin vanhan, Lamarckin v. 1809 perustaman polveutumisopin uudistaminen, sen perusteleminen valtavalla, tämän puolen vuosisadan kuluessa kokoontuneella tosiasia-aineistolla -ja toiseksi valintaopin esittäminen, tuon opin, joka vasta oikeastaan meille selittää vähitellen tapahtuvan lajienmuodostumisen todelliset syyt. Darwin osotti ensimäisenä, miten katkera "olemisen taistelu"on sinä tiedottomasti vaikuttavana järjestelijänä, joka johtaa perinnöllisyyden ja mukautumisen vuorovaikutusta vähitellen tapahtuvassa lajien muuttumisessa; se on se suuri "kasvattava jumala", joka tarkotuksetta kehittää uusia muotoja "luonnollisen valinnan" kautta, aivan samalla tavoin kuin eläimiä ja kasveja kasvattava ihminen tarkotuksellisesti kehittää uusia muotoja "keinotekoisen valinnan" avulla. Senkautta tuli ratkaistuksi suuri filosofinen arvotus: "Miten voi tarkotuksenmukaisia kehitystuloksia syntyä puhtaasti koneenomaisesti, ilman tarkotusperäisesti vaikuttavia syitä?" Hiljattain on siitä johtuen "tarkotusperäisen koneenomaisuuden" periaate saavuttanut yhä suurempaa kannatusta ja on sitte koneenomaisuuden kannalta selittänyt elimillisen olemuksen hienoimmatkin ja salatuimmat laitokset syntyneiksi "tarkotuksenmukaisen rakenteen toiminnassa ilmenevän itsemuodostumisen" kautta. Mutta samalla on joutunut syrjään meidän tarkotusperäisyysoppisen koulufilosofiamme ylimaailmainen tarkotuksenmukaisuuskäsite, järkevän ja yhtenäisen luonnonkäsityksen suurin este.
Uusvitalismi (uusi elämänvoimaoppeja ajava suunta). Viime aikoina on salaperäisen elämänvoiman vanha aave, joka jo näytti olevan perinpohjin tuhottu,