277
taas ollut virkoamassa; eräät elontoimintaopintutkijat ovat yrittäneet saattaa sitä uudennimisenä uudelleen valtaan. Johdonmukaisimmin on sen esittänyt kieleläinen kasvitieteentutkija Johannes Reinke kahdessa teoksessaan: "Maailma tekona" (1899) ja "Johdatus teoreettiseen biologiaan" (1901). Hän nimittää niitä "luonnontieteelle perustuvan maailmankatsomuksen piirteiksi"; mutta itse asiassa perustuvat ne kristilliseen kirkkouskoon. Hänen lähtökohtanaan ovat Raamatun ilmestykset, ja Moosesta pitää hän korkeimpana tieteellisenä auktoriteettina; samalla puolustaa hän ihmeuskoa ja teismiä, Mooseksen luomiskertomusta ja lajien muuttumattomuutta; hän nimittää "elämänvoimia", joita hän pitää fysiikan voimien vastakohtina, suuntavoimiksi, ylivoimiksi eli dominanteiksi. Reinke käyttää turhaan kaikki keinot saattaakseen kristillisen kirkon tavalliset uskonlauseet sopusointuun niiden kanssa suoranaisessa ristiriidassa olevien kehitysopin kokemusperäisten oppien kanssa. Tätä ristiriitaa ei ole ratkaiseva uusi n. s. "Keplerliittokaan", jonka hän v. 1908 herätti henkiin v. 1905 perustetun "Monistiliiton" vastustamiseksi ja tuhoamiseksi. Tämän uusvitalismin (joka on saavuttanut paljon vastakaikua spiritistien ja okkultistien, teosofien ja metafyysikoiden salaoppeja harrastavissa piireissä) vastenjärkisyyden ja paikkansapitämättömyyden olen minä yksityiskohtaisesti osottanut "Elämänihmeitteni" 2:sessa ja 3:nnessa luvussa.
Tarkotuksenmukaisuudettomuudenoppi.Tällä nimellä olen minä jo vuonna 1866 perustanut tieteenhaaran, jonka tarkotuksena on sellaisten kerrassaan mielenkiintoisten ja tärkeiden elontoiminnallisteil tosiasiain tutkiminen, jotka kouraantuntuvalla tavalla osot-