Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

274

pantu aivan yhtäläisesti määrättyä elämäntarkotusta varten kuin tekotaidolliset, ihmisen keksimät ja kokoonpanemat konelaitteet; ja niinkauan kuin niiden elämä kestää, on myöskin eri elimien toiminta yhtäläisesti suunnattu määrättyä tarkotusta toteuttamaan kuin jonkin koneen eri osien työ. Oli senvuoksi aivan luonnollista, että vanhempi lapsellinen luonnonkäsitys otaksui, että elimellisten oleitten syntymän ja elontoiminnan oli aiheuttanut erikoinen luoja, joka "viisaasti ja järkevästi oli kaiken järjestänyt" ja laittanut kunkin eläimen ja kasvin sen erikoisen elämäntarkotuksen mukaiseksi. Tavallisesti ajateltiin tämän "kaikkivaltiaan taivaan ja maan luojan" olevan kerrassaan ihmisen kaltainen; hän oli luonut " kaikki olennot lajinsa jälkeen". Niin kauan kun täten ihminen vielä ajatteli luojaa ihmisen kaltaiseksi, aivoillaan ajattelevaksi, silmillään näkeväksi, käsillään muodostelevaksi, voitiin vielä kuvitella tätä "jumalaista koneseppää" ja hänen taidokasta työtään suuressa luomisen työpajassa kerrassaan ilmi elävänä todellisuutena. Paljon vaikeammaksi tuli asia, kun jumalankäsitys selkeni ja alettiin "näkymätöntä jumalaa" pitää aineettomana elimettömänä luojana. Vielä käsittämättömämmäksi vihdoin tulivat nämä inhimillisentävät mielteet, kun elontoimintaoppi asetti tietoisesti rakentavan jumalan tilalle tajuttomasti luovan "elämänvoiman" -tuntemattoman tarkotuksellisesti toimivan luonnonvoiman, joka oli erilainen kuin tunnetut fysiikalliset ja kemialliset voimat ja käytti niitä palveluksessaan vain ajoittain -eliön eliniän. Tämä elämänvoimaoppi oli vallitsevana vielä 19:nnen vuosisadan keskivaiheilla; sen osotti tosiasiallisesti vääräksi vasta suuri elontoimintaopin tutkija Johannes Müller.


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003