273
jumalankielteisiksi. Tähtitieteessä ja maailmansynty-opissa, geologiassa ja ilmatieteessä, epäelimellisessä fysiikassa ja kemiassa ovat senjälkeen yksinvaitiaina suuretieteellisesti selvitellyt koneenomaisen toiminnan lait. Mutta samalla on myöskin tarkotuksen käsite kokonaan kadonnut tältä kokonaiselta suurelta alalta. Nykyään on monistinen katsantokanta kovien taistelujen jälkeen tullut yleisesti hyväksytyksi, eikä kukaan luonnontutkija enään tosissaan kysy minkään tämän koko äärettömän alan ilmiön "tarkotusta". Vai pitäisikö tosiaan vielä nykyään kenenkään tähtitieteilijän tosissaan kysyä kiertotähtien liikkeen tarkotusta, tai kivennäistieteilijän kysyä joittenkin kidemuotojen tarkotusta? Tai pitäisikö jonkun fysiikantutkijan mietiskellä sähkövoimien tarkotusta tai kemiantutkijan atomipainojen tarkotusta ? Voimme huolettomasti vastata: Ei! Varmaan ei siinä mielessä, että "rakas jumala" tai määrättyyn tarkotukseen pyrkivä luonnonvoima kerran äkkiä olisi määrätyssä tarkotuksessa "tyhjästä" luonut nämä maailmankoneiston peruslait, ja että hän nyt antaisi niiden edelleen vaikuttaa järkevän tahtonsa mukaisesti. Tämä tarkotuksellisesti toimivan maailmanrakentajan ja maailmanvaltiaan inhimillisennetty mielikuva on tällä alalla jo kokonaan mahdoton; sen tilalle on tullut käsitys "ikuisista, kovista, suurista luonnonlaeista".
Elimellisessä luonnossa ilmenevä tarkotuksenmukaisuus. Aivan toinen merkitys kuin epäelimelliseen luontoon nähden on tarkotuksenmukaisuuskäsitteellä vielä nykyään elimelliseen luontoon nähden. Kaikkien eliöitten ruumiinrakenteessa ja elontoiminnassa havaitsemme ehdottomasti tarkotuksenmukaisuutta. Jokainen kasvi ja eläin näyttää olevan eri osistaan kokoon-