272
mintaan nähden) piti hän lopullisten (perussyiden) otaksumista välttämättömänä. Arvostelukyvyn arvostelun merkillisellä 79:nnellä $:llä on kuvaavana otsakkeena: "Koneenomaisuuden periaatteen välttämättömästä alistamisesta tarkoitusperäisyysperiaatteen alle selitettäessä oletta luonnontarkotukseksi". Kant piti elimellisten olioitten ruumiinrakenteessa ilmenevää tarkotuksenmukaisuutta niin mahdottomana selittää otaksumatta yliluonnollisia lopullisia syitä (s. o. siis suunnitelmallisesti toimivaa luojavoimaa), että hän sanoi: "On aivan varmaa, että me emme riittävästi edes tunne elimellisiä olioita ja niiden sisäistä mahdollisuutta pelkkien luonnon koneenomaisten perusteiden kannalta, saati sitte voimme noita seikkoja selittää, vieläpä on tämä niin varmaa, että voi arvelematta sanoa: Ihmisen on järjetöntä toivoakaan, että joskus vielä syntyisi joku Newton, joka edes ruohon syntymisen voisi selittää tarkotuksettomasti toimivien luonnonvoimien tulokseksi, vaan täytyy tällainen mahdollisuus ihmiseen nähden kieltää". Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin on tämä mahdoton "elimellisen luonnon Newton" Darwinina todella ilmestynyt ja ratkaissut sen suuren tehtävän, jota Kant piti mahdottomana ratkaista.
Epäelimellisessä luonnossa ilmenevä tarkotuksenmukaisuus. Senjälkeen kun Newton (1682) esitti painovoimanlain, senjälkeen kun Kant (1755) oli esittänyt "Newtonin periaatteiden mukaisesti koko maailmanrakennuksen rakenteen ja koneenomaisen synnyn", senjälkeen kun vihdoin Laplace (1796) oli suuretieteellisesti perustellut tämän maailman koneenomaisuuden peruslain, ovat kaikki epäelimelliset luonnontieteet tulleet puhtaasti koneenomaisiksi ja samalla puhtaasti