Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

263

kenut tarpeeksi, voi maata ympäröivästä höyrypeitteestä sataa maanpinnalle ensimäiset pisarat nestemäisessä olomuodossa olevaa vettä; senkautta oli ilmaantunut tärkein elimellisen elämän kehittymisen edellytys. Monia miljoonia vuosia on kulunut, sitte kun tämä tärkeä tapahtuma, ensimäisen veden muodostuminen maanpinnalle, tapahtui ja samalla alkoi maailmansynnyn kolmas pääjakso, elämänsynty.

III. Monistinen elämänsyntyoppi. Maailmankehityksen kolmas pääjakso alkaa silloin, kun ensi kerran syntyy elimellistä elämää maanpallollemme, ja kestää sitte keskeytymättä nykyaikaan asti. Suuria maailmanarvotuksia, jotka tähän mielenkiintoiseen maailmanhistorian osaan nähden ilmenevät, pidettiin vielä 19:nnen vuosisadan alussa yleensä mahdottomina ratkaista tai ainakin niin vaikeina, että niiden ratkaisu näytti olevan tavattoman kaukana; saman vuosisadan lopulla voimme oikeutettua ylpeyttä tuntien sanoa, että nykyaikainen elontoimintaoppi ja kehitysoppi ovat periaatteessa nuo arvotukset ratkaisseet. Aluksi totesi (1809) Jean Lamarck, että lukemattomat eläin- ja kasvikunnan muodot ovat vähittäisen muuntumisen kautta kehittyneet yhteisistä yksinkertaisista kantamuodoista, ja että muotojen vähittäin tapahtuva muuttuminen mukautumisen ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olevan perinnöllisyyden kautta on aikaansaanut tämän vitkallisen kehityksen. Viittäkymmentä vuotta myöhemmin kehitti Charles Darwin, nojautuen biologian sillävälin saavuttamaan suuremmoiseen edistykseen, edelleen tämän "polveutumisopin" eri osia ja samalla täytti "valintaopillaan" polveutumisopin arveluttavimmat aukot. Hän osoitti, että "olemisentaistelun aiheuttama luonnollinen valinta" on se tajuton


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003