262
masti hedelmällisemmäksi, nimittäin olo-opillisen menettelytavan eli aktualismin periaatteen. Aktualismin periaate on siinä, että me tarkkaan tutkimme nykyajan ilmiöitä ja käytämme niitä, selittääksemme niiden avulla menneisyyden samankaltaisia historiallisia tapahtumuksia, joissa otaksumme vaikuttamassa olleen samanlaiset voimat kuin vielä nykyäänkin maanpäällä vallitsevat. Sitten kun ensin gothalainen Karl Hoff saksankielisessä teoksessaan "Perimätiedon kautta todistettujen maankuoren luonnollisten muutosten historia" (1822) oli perustavasti esittänyt tämän tutkimusperiaatteen, sovellutti sitä pian (1830) suuri englantilainen geologi (maanmuodostuma-opin tutkija) Charles Lyell teoksessaan "Geologian periatteet" menestyksellisesti maanpallon koko historiaan. Äskettäin on Johannes Walther ajatusrikkaassa teoksessaan "Maanpallon ja elämän historia" (1908) valaisevan, kansantajuisesti esittänyt maanpallon historian.
Meidän on erotettava maanpallon historiassa ennen kaikkea kaksi pääosaa: epäelimellinen ja elimellinen maansyntyoppi; viimeksimainittu alkaa elävien olentojen ensimäisestä esiintymisestä maanpallollamme. Maanpallon epäelimellinen historia, vanhempi jakso, on samallainen kuin aurinkokuntamme muidenkin kiertotähtien historian vastaava jakso; kaikki ne irrottuivat akselinsa ympäri pyörivän auringon "päiväntasaajalta "usvarenkaina, jotka vähitellen kokoontuivat ja tiivistyivät itsenäisiksi taivaankappaleiksi auringon ympärille. Kaasumaisesta usvapallosta tuli jäähtymisen kautta ensin hehkuvansulassa tilassa oleva maanpallo; sittemmin syntyi sen pinnalle, yhä edelleen tapahtuneen lämmönhaihtumisen vuoksi, ohut kiinteä kuori, jolla me asumme. Vasta sitte kun lämpimyys maanpallon pinnalla oli las-