258
sitä lämmöksi. Meidän täytyy uudella sysäyksellä (tai, kun on kellosta kysymys, vetämällä kello uudestaan vireeseen) antaa heilurille uutta liikevoimaa. Sen vuoksi on sellaisen koneen rakentaminen, joka ilman ulkopuolelta tullutta apua synnyttäisi voimanlisän, jonka avulla se yhä pysyisi käynnissä, mahdotonta. Kaikkien kokeiden, jotka ovat tarkottaneet sellaisen "ikiliikkujan" rakentamista, on täytynyt epäonnistua; substanssilain keksiminen osotti sitte myöskin tieteisopillisesti, että sellaisen rakentaminen on mahdotonta.
Mutta toisin on asianlaita, jos pidämme silmällä maailmankaikkeutta kokonaisuudessaan, ääretöntä maailmankaikkeutta, joka meidän käsityksemme mukaisesti on ikuisessa liikkeessä. Mutta samalla on sanottu, että koko maailmankaikkeus itse on kaikenkäsittävä ikiliikkuja. Tämä ääretön ja ikuinen "maailmankaikkeuden kone" on alituisessa ja keskeytymättömässä liikkeessä, jolloin toimitilassa ja kykytilassa olevan tarmon äärettömän suuri kokonaismäärä ikuisesti pysyy samana. Meidän käsityksemme mukaan on siis ikiliikkujan käsite koko maailmankaikkeuteen nähden yhtä tosi ja perustava merkitykseltään, kuin se jonkin sen erikoisen osan eristettyyn toimintaan nähden on mahdoton. Tällöin osottautuvat vääriksi myöskin ne johtopäätökset, joita on vedetty entropia-opista.
Maailmankaikkeuden entropia. Koneenomaisen lämpöteorian (1850) nerokas perustaja, Clausius, keskitti tämän merkityksellisen opin tärkeimmän sisällyksen kahteen pääväitteeseen. Toinen pääväite on seuraava: "Maailmankaikkeuden tarmomäärä pysyyaina samana"; se muodostaa meidän substanssilakimme ensi puolen, "tarmoperiaatteen". Toinen pääväite on seu-