255
vaikutuksesta syntyy uusia taivaankappaleita, tapahtuu samalla muissa osissa vastakkaista kehityskulkua, toisiaan vastaan syöksyvien taivaankappalten häviämistä. VII. Ne tavattomat lämpömäärät, jotka maailmanavaruudessa liikkuvien taivaankappalten yhteentörmäyksissä kehittyvät taivaankappalten liiketarmosta, ovat niinä uusina elävinä voimina, jotka saavat aikaan siten muodostuneiden avaruuden usvajoukkojen liikkeen ja akselinsa ympäri pyörivien pallojen uudelleenmuodostumisen: ikuinen leikki alkaa taas uudestaan. Myöskin meidän äiti maamme, joka tuhansia miljoonia vuosia sitten on syntynyt eräästä keskustansa ympäri liikkuvan aurinkokunnan osasesta, on uusien vuosimiljoonien kuluttua kokonaan jähmettyvä ja, ratansa yhä pienennyttyä, syöksyvä aurinkoon. Erikoisen tärkeitä yleisten maailmanavaruuden kehitystapahtumain selvälle ymmärtämiselle ovat nämä nykyaikaiset käsitykset taivaankappalten jaksottain vaihtelevasta häviöstä ja synnystä. Äiti "Maa" häviää silloin arvoltaan mitättömän pieneksi "aurinkopölyhiukkaseksi", jollaisia maailmanavaruudessa on lukemattomia miljoonia. Meidän oma "ihmisolentomme", joka inhimillisentävässä suuruudenhulluudessaan ihantelee itseään "jumalan kuvaksi", vajoo merkitykseltään istukalliseksi nisäkkääksi, jolla ei koko maailmankaikkeuden kannalta enään ole enemmän arvoa kuin muurahaisella tai päiväperhosella, kuin paljainsilmin näkymättömällä likoeläimellä tai turhanpienellä basillilla. Me ihmisetkin olemme vain ikuisen substanssin häviäviä kehitystiloja, aineen ja tarmon satunnaisia ilmiömuotoja, joiden mitättömyyden käsitämme, jos vertaamme niitä äärettömään avaruuteen ja iankaikkiseen aikaan.