Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

254

kaikkialla kaukaisimmissakin maailmanavaruuksissa yhtä ehdottomasti kuin meidän aurinkokuntamme piirissä, yhtä ehdottomasti meidän maapallomme pienimmissä osasissa kuin ihmisruumiin pienimmässäkin solussa. Mutta me olemme myöskin oikeutettuja ja loogillisesti pakotettuja tekemään sen tärkeän otaksuman, että aine ja tarmo kaikkina aikoina ovat olleet aivan yhtäläisesti häviämättömiä kuin ne nykyään poikkeuksetta ovat. Kaiken iankaikkisuuden on ääretön maailmankaikkeus ollut, on ja tulee olemaan substanssilain alainen. Näistä valtavista tähtitieteen ja fysiikan saavutuksista, jotka kaikki selittävät ja täydentävät toisiaan, seuraa sarja perin tärkeitä, maailmankaikkeuden kokoonpanoa ja kehitystä, substanssin pysyväisyyttä ja uusiin muotoihin muuttumista koskevia johtopäätöksiä. Me esitämme ne keskitettyinä seuraaviin väitteisiin: I. Maailmanavaruus on äärettömän suuri ja rajaton; se ei ole mistään kohdin tyhjä, vaan joka kohdaltaan. täynnä substanssia. II. Maailmanaika on samoin ääretön ja rajaton; sillä ei ole alkua eikä loppua, se on iankaikkisuus. III. Substanssi on kaikkialla ja aina Keskeytymättömän liikkeen ja muuttumisen tilassa; missään ei ole ehdotonta lepoa ja paikallaanpysymistä; mutta samalla pysyyaineen ääretön määrä aina muuttumattomana samoin kuin aina muotoaan muuttelevan tarmonkin määrä. IV. Maailmanavaruudessa kaikkialla tapahtuvan substanssin liike on ikuista kiertokulkua, jossa jaksottain yhä uudestaan toistuvat eri kehitysasteet. V. Kehitysvaiheet johtuvat lämpimyyderi jaksottaisista vaihteluista ja siitä johtuvista tiheyssuhteiden (olomuotojen) muutoksista. VI. Samalla kun eräissä maailmanavaruuden osissa yhä edistyvän tiivistymisen


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003