Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

253

Tähän monistiseen otaksumaan oikeuttaa meidät ensinnäkin substanssilaki ja toiseksi se suuri edistys, mikä 19:nnen vuosisadan toisella puoliskolla on tapahtunut tähtitieteen ja fysiikan alalla. Bunsenin ja Kirchoffin (1860) perustaman kirjoerittely-tutkimustavan avulla olemme päässeet selville sekä siitä, että miljoonat taivaankappaleet, jotka täyttävät äärettömän maailmanavaruuden, ovat kokoonpantuja samasta aineesta kuin aurinko ja maanpallo, että myöskin siitä, että ne yleensä ovat erilaisilla kehityksen asteilla; olemmepa sen avulla saaneet tietoa myöskin kiintotähtien liikkeistä ja etäisyyksistä, joista ei yksin kaukoputken avulla voi päästä selville. Edelleen on itse kaukoputkeakin sangen melkoisesti parannettu, ja on se valokuvauksen avulla tehnyt mahdolliseksi joukon tähtitieteellisiä keksintöjä, joita 19:nnen vuosisadan alussa ei osattu aavistaakaan. Pyrstötähtien ja tähtisumujen tarkempi tunteminen on opettanut meille noiden pienten taivaankappalten suuren merkityksen, joita maailmanavaruudessa on miljaardittain suurempien tähtien välillä.

Me tiedämme nykyään myöskin että miljoonien taivaankappalten radat ovat muuttuvaisia ja osittain epäsäännöllisiä, sensijaan että kiertotähtijärjestelmiä aikaisemmin pidettiin pysyväisinä ja ajateltiin kiertävien taivaankappalten ikuisesti kulkevan ratojaan samallaisesti. Tärkeitä tuloksia on tähtifysiikka saavuttanut myöskin valtavan, muilla fysikan aloilla, ennen kaikkea valo-opin ja sähköopin aloilla sekä niiden kautta kehittyneen eetteriteorian alalla, tapahtuneen edistyksen avulla. Vihdoin osottautuu tässäkin taasen yleinen substanssilaki meidän luonnontuntemuksemme suurimmaksi edistysaskeleeksi. Me tiedämme nykyään, että se vallitsee


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003