250
realaisiin jumalaistaruihin pidettiin lopullisena vastauksena kaikkiin luomiskysymyksiin. Yksinpä nekin ilmiöt, jotka välittömästi kehottivat havaitsemaan kehitystapahtumain tosiasioita, eläinten ja kasvien sikiökehitys, ihmisen sikiökehitys, jäivät huomioonottamatta ja herättivät vain siellä täällä yksinäisten tiedonhaluisten havainnontekijäin mielenkiintoa; mutta heidän keksinnöistään ei oltu tietävinään ja unohdettiin ne. Sitäpaitsi sulki todelliselta luonnollisen kehityksen tuntemiselta jo ennakolta tien vallassaoleva ennaltamuodostumisoppi, tuo dogmi, että jokaisen eläin- ja kasvilajin luonteenomainen muoto ja rakenne olivat jo sikiössä ennaltamuodostuneina (vert. siv. 66).
Kehitysoppi. Tiede, jota nykyään nimitämme kehitysopiksi (sanan laajimmassa merkityksessä), on sekä kokonaisuudessaan että eri osiinsa nähden 19:nnellä vuosisadan lapsi; se on sen tärkeimpiä ja loistavimpia saavutuksia. Tosiasiallisesti on kehityksen käsite, joka vielä 18:nnella vuosisadalla oli melkein kokonaan tuntematon, nykyään jo tullut meidän koko maailmankatsomuksemme lujaksi kulmakiveksi. Minä olen esittänyt kehitysopin perusteet jo aikaisemmissa teoksissani, laajimmin "Yleisessä muoto-opissa" (1866), sitte kansantajuisemmin "Luonnollisessa luomishistoriassa" (1868, yhdestoista painos 1908) ja erikoisesti ihmistä silmälläpitäen "Ihmisensyntyopissa". (1874, viides painOi 1903). Rajatun tässä senvuoksi antamaan lyhyen yleissilmäyksen tärkeimmästä edistyksestä, mikä 19:nnen vuosisadan kuluessa on kehitysopin alalla tapahtunut. Kehitysoppi jakautuu esineisiinsä nähden neljään pääosaan 1. maailmankokonaisuuden, 2. maanpallon, 3. maan-