Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

247

hän kerran loi substanssin, myciskin yhä edelleen toimii "maailman ylläpitäjänä ja hallitsijana." Monet tämän uskon toisinnoista lähentelevät mikä panteismia, mikä teismiä. Kaikki nämä ja niiden kaltaiset luomisuskon muodot ovat ristiriidassa voiman ja aineen pysyväisyyden lain kanssa; tämä laki ei tunne mitään "maailman alkua".

Erikoisoleiden luominen. Tämän yksilöllisen, vieläkin vallitsevan luomisopin mukaan on herra jumala, paitsi sitä että hän ("tyhjästä") loi maailman kokonaisenaan, myöskin luonut kaikki erikoisoleet. Kristillisessä sivistysmaailmassa uskotaan vielä nykyään vanhaan seemiläiseen, ensimäisestä Mooseksenkirjasta saatuun luomistaruun; yksinpä nykyaikaisten luonnontutkijainkin joukossa sillä nykyään vielä siellä täällä on uskovaisia kannattajia. Minä olen lausunut arvostelevan käsitykseni siitä "Luonnollisen luomishistoriani" ensimäisessä luvussa. Mielenkiintoisina tämän luomiskäsityksen muotoina mainittakoon seuraavat teoriat: I. Kahtanainen luominen: jumala on rajottunut kahteen luomistoimenpiteeseen; ensiksi loi hän epäelimellisen maailman, kuolleen substanssin, johon nähden yksin pitää paikkansa tarmon säilymisen laki, joka sokeana ja tarkotuksettomana vaikuttaa taivaankappalten ja vuorimuodostumisen liikkeissä; myöhemmin hankki jumala älyä ja jakoi sitä noille ainetta vallitsemaan määräämilleen voimille, jotka sitte älykkäinä ja päämäärästään tietoisina saavat aikaan elimistöjen kehityksen ja ohjaavat sitä (Reinke). II. Kolminainen luominen: Jumala on luonut maailman kolmessa päätoimituksessa: A. taivaan (s. o. maan ulkopuolella olevan maailman) luomisen; B. (maailman keskuksena olevan maan ja


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003