Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

246

on ajateltu aivan yhtä ihmisenkaltaiseksi kuin Agassiz'in ja Reinken esittämä nykyaikainen luoja.

Maailmankaikkeuden ja erikoisoleiden luominen. Syventyessämme tarkemmin tutkimaan luomisen ihmekäsitettä, voimme kahtena oleellisesti eri toimena erottaa maailmankaikkeuden kokonaisluomisen ja erikoisoleiden osittaisluomiset, vastaten Spinozan käsitteitä substanssista (maailmankaikkeudesta) ja aksidensseista (substanssin muuttuvaisista, ilmenemismuodofsta). Tämä jako on periaatteellisesti tärkeä; sillä on ollut useita ja arvossapidettyjä filosofeja (ja sellaisia on vielä nykyäänkin), jotka otaksuvat edellisen tapahtuneeksi, mutta sitävastoin kieltävät viimeksimainitun.

Substanssin luominen. Luomisopin mukaan on "jumala luonut maailman tyhjästä". Kuvitellaan, että "iankaikkinen jumala" (järjellisenä, mutta aineettomana olentona!) itsekseen ilman maailmaa oli iankaikkisista ajoista asti (tyhjässä avaruudessa) olemassa, kunnes hän vihdoin johtui "luomaan maailman." Monet tämän uskon kannattajat rajottavat jumalan luomistoiminnan mahdollisimman vähään, yhteen ainoaan toimenpiteeseen; he otaksuvat, että ulkomaailmainen jumala (jonka muu toiminta jää arvotukselliseksi!) yhdessä kädenkäänteessä loi substanssin, maailman perusaineksen, antoi sille mitä laajimman kehittymisen kyvyn ja jätti sen sitte ainaiseksi oman onnensa nojassa kehittymään. Tätä laajallelevinnyttä mielipidettä on varsinkin englantilaisessa deismissä melkoisesti kehitetty; se lähentelee meidän monistista kehitysoppiamme ja hylkää sen vain yhdessä kohdin, missä jumala johtui luomisajatuksiinsa. Toiset maailmankaikkeuden luomisen kannattajat sitävastoin otaksuvat että "herra jumala", paitsi sitä että


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003