241
lisenä v. 1898). Siinä on myöskin perinpohjaisesti valaistu tämän maailmantieteellisen peruslain yleistä merkitystä sekä sen käyttämistä mitä tärkeimpien tehtäväin ratkaisuun varsin erilaisilla aloilla. Me tyydymme tässä kiinnittämään huomiota siihen tärkeään tosiasiaan, että nykyään kaikki pätevät fysiikantutkijat tunnustavat oikeaksi "tarmoperiaatteen" ja siihen liittyvän vakaumuksen kaikkien luonnonvoimien yhteydestä, niiden yhteisestä alkuperästä, ja että tätä tietoa pidetään fysiikan tärkeimpänä tuloksena 19:nnellä vuosisadalla. Me tiedämme nykyään, että lämpö on samallaisesti eräs liikkeen muoto kuin äänikin, sähkö samallaisesti kuin valo, kemiallinen taipumus samallaisesti kuin magnetismi. Sopivien laitteiden avulla voimme muuttaa yhden näistä voimamuodoista toiseksi, ja tulemme tarkkoja mittauksia toimittamalla silloin vakuutetuiksi siitä, että voiman kokonaismäärästä ei milloinkaan pieninkään osanen katoa.
Jännitysvoima ja liikevoima (kykytilassa ja toimitilassa oleva tarmo). Voiman eli tarmon kokonaismäärä pysyy maailmankaikkeudessa samana, ilmenipä siinä mitä muutoksia tahansa; se on ikuinen ja muuttumaton, samoin kuin aine, mihin se on erottamattomasti yhdistyneenä. Luonnon koko leikki riippuu näennäisen liikkeen ja levon vaihtelusta; mutta lepäävissä kappaleissa on yhtä katoamaton määrä, voimaa kuin liikkeelläkin olevissa. Liikkeessä muuttuu edellisten jännitysvoima jälkimäisten liikevoimaksi. Voiman säilymisen periaate, ottaen huomioon sekä luotatyöntämisen että puoleensavetämisen, väittää, että jännitysvoimien ja liikevoimien (elävien voimien) mekaaninen arvo aineellisessa maailmassa on pysyväinen suuruus. Lyhyesti sanoen,