242
maailmankaikkeuden voimamäärä jakautuu kahteen osaan, jotka määrätyssä arvosuhteessa voivat muuttua toisikseen. Toisen vähenemisestä on seurauksena toisen lisääntyminen; yhteinen kokonaismäärä pysyy kuitenkin muuttumattomana." Jännitysvoima eli kykytilassa oleva tarmo ja liikevoima (elävä voima) eli liiketilassa oleva tarmo muuttuvat aina toisikseen, ilman että äärettömässä maailmankaikkeudessa olevasta äärettömästä voiman kokonaismäärästä milloinkaan vähintäkään häviää.
Luonnonvoimien yhtenäisyys. Senjälkeen kun nykyaikainen fysiikka oli osottanut substanssilain oikeaksi lähinnä epäelimellisten luonnonesineiden yksinkertaisimpiin suhteisiin nähden, todisti elontoimintaoppi, että se yleisesti pitää paikkansa myöskin koko elimellisen luonnon piirissä. Se osotti, että kaikki eliöitten elontoiminta riippuu samallaisesti alituisesta "voimanvaihdoksesta" ja siihen liittyvästä "aineenvaihdoksesta" kuin niin sanotun "elottomankin luonnon" yksinkertaisemmat tapahtumukset. Eivät vain kasvien ja eläinten kasvaminen ja ravinnonottaminen, vaan myöskin niiden tunnon ja liikkeen toiminnat, niiden aistintoiminta ja sielunelämä riippuvat jännitysvoimien muuttumisesta eläväksi voimaksi ja päinvastoin. Tämä korkein laki vallitsee myöskin niitä hermoston täydellisimpiä elonilmauksia, joita korkeammilla eläimillä ja ihmisellä sanotaan "hengenelämäksi". Se pitää siis paikkansa koko sieluntoimintaan nähden. Me tunnemme siten vain yhdenlaatuisia luonnonvoimia vaikuttamassa kaikissa luonnonilmiöissä.
Substanssilain kaikkivaltius. Meidän luja monistinen vakaumuksemme, että maailmantieteellinen perus-