Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

236

tai useammasta atomista. Useampien sellaisten eri molekylien edelleentapahtuvasta yhtymisestä syntyvät sitte yksinkertaiset ja edelleen yhdistetyt kemialliset yhdistykset, joiden suhtautumisessa ilmenee samallainen leikki yhä monimutkaisemmassa muodossa.

Eetteri (Painoton aine). Tämän painottoman aineen tutkiminen on ensi sijassa fysiikan tehtävänä. Jo kauan on otaksuttu olevaksi perin hienoa, painollisen aineen hiukkeiden välissä ja ulkopuolella olevan tilan täyttävää ainetta, ja tämän aineen, "eetterin", olemassaoloa oli käytetty selittääkseen eri ilmiöitä, ennen kaikkea valon ilmiötä. Mutta vasta 19:nnen vuosisadan toisella puoliskolla on päästy lähemmin tuntemaan tätä ihmeellistä ainetta, ja on niin tapahtunut sähköopin alalla tehtyjen hämmästyttävien kokemuksellisten keksintöjen yhteydessä, niiden kautta saavutetun kokemusperäisen tiedon, niiden tieteisopillisen ymmärtämisen ja niiden käytännöllisen soveltamisen kautta. Ennen kaikkea ovat tällä alalla uraa uurtavia olleet bonnilaisen Heinrich Hertzin (1888) kuuluisat tutkimukset; tämän nerokkaan nuoren fysiikantutkijan ennenaikaista kuolemaa, joka katkaisi mitä lupaavimman elämän, ei voi kylliksi valittaa; se kuuluu, samoin kuin Spinozan, Rafaelin, Schubertin ja monen muun nuoren neron kuolema, niihin ihmiskunnanhistorian törkeisiin tosiasioihin, jotka yksin jo perinpohjin kumoavat paikkansapitämättömän tarun "viisaasta kaitselmuksesta" ja "rakkaasta taivaallisesta isästä".

Eetterin olemassaolo, käsittäen eetterin todelliseksi ", "aineeksi", on vuoden 1888 jälkeen katsottava todistetuksi tosiasiaksi. Siitä huolimatta voi kuitenkin vielä nykyäänkin monasti nähdä kirjallisuudessa selitettävän,


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003